Marttamatkaili jälleen - se on tämä kesäloma sellaista aikaa. Viime viikolla minulle tarjoutui mahdollisuus kävästä myös Kuhmossa. Ja ei kun matkaan. Kohteessa minulla oli noin tunti aikaa tutustua Kuhmoon. Tässä on #visitkuhmo-matkakertomus ei niin perinteisestä näkökulmasta :)
Suuntasin ensimmäisenä torille. Kyllä joka paikkakunnalta ainakin yksi patsas tai muistomerkki on bongattava ja toriltahan se löytyikin. Laukunkantaja-patsas on muisto karjalaisesta laukkukauppiaasta.
Patsasta aikani katseltuani ja Kuhmon historiallisia asioita mietiskeltyäni suuntasin kulkuni Kaesan Kotileipomoon. Tänään on hyvä päivä herkutella :)
Kaesan Kotileipomo on Kuhmossa käydessä aina ehdoton käyntikohde! Leipomon tuotevalikoima on erittäin monipuolinen ja runsas!
Kuhmossa ja Kaesan Kotileipomossa kun ollaan, niin ostin tietenkin rönttösiä (kuvassa oikealla) ja teoksia (kuvassa vasemmalla). Rönttönen on Kaesan Kotileipomon tuotteista kuuluisin kainuulainen perinneherkku. Rönttösessä on ruiskuori täytettynä rukiilla imellettynä ja puolukalla höystettynä perunalla. Teos on rukiiseen kuoreen leivottu piirakka. Tällä kertaa ostin poroteoksia.
Lisäksi ostin lohikukon. Kainuulainen avokukko on hapanleipäkuoreen leivottu ja täytteenä on joko muikkua, siikaa, haukea tai kirjolohta.
Koska aikaa Kuhmoon tutustumiseen oli käytössä rajallisesti, en ehtinyt jäämään leipomon yhteydessä olevaan kahvilaan fiilistelemään.
Kuhmo-talo kävin katsomassa vain pihalla seisoskellen, koska se on kohteena ihan oma reissunsa. Kuhmo-talo sijaitsee Kuhmon keskustassa Lammasjärven rannalla.
Sää oli varsin kesäinen; aurinko paistoi ja tuuli oli tämän kesän mukaisesti raikas. Tämän hyvän sään innoittamana päätin kulkea osan opastettua rantareittiä ja tutustua Kuhmoon tuosta näkökulmasta. Kuhmo-talon pihalla oli yksi reitin kohteista - veteraanien muistomerkki.
Kyltin äärellä pohdiskelin, että kova on suihke ja suhina maankunnanrannan vierasvenesatamassa hyvällä säällä!
Maakunnanrannassa on Tervansoutajapatsas.
Kaupallinen tervanpoltto oli Kuhmossa laajimmillaan 1890-luvun lopulla. Esimerkiksi vuonna 1897 tervaa soudettiin Kuhmosta Ouluun 15 000 tynnyriä. Kuhmo oli tuolloin Suomen suurin tervantuottaja; Kuhmo oli tuottanut vuoteen 1900 mennessä 1/6 koko Suomen tervan tuotannosta. Rautatien valmistuminen Kajaaniin (1904) lyhensi tervansoutumatkaa, mutta tuolloin tervanpolton aika alkoi olla jo ohi.
Kuhmon uusklassista tyyliä edustava kirkko valmistui vuonna 1816. Kirkon on suunnitellut J. Rijf. Kirkko pommitettiin talvisodassa käyttökelvottomaksi. Kirkko on korjattu nykyiseen asuunsa vuonna 1985.
Kuhmon kirkko on yksi tiekirkoista. Kaikki noin 260 tiekirkkoa löydät tiekirkot.fi-verkkopalvelusta, jonne on listattu myös kirkkojen aukioloajat. Teiden varsilla olevat tiekirkko-liikennemerkit johdattavat avoimiin kirkkoihin.
Sotkamon Urkurakentajat Oy on valmistanut pohjoismaista romanttista tyyliä edustavat 38-kertaiset urut vuonna 1999.
C. L. Engelin piirrustusten mukaan rakennettu kellotapuli valmistui vuonna 1862.
Kuhmon kirkko on yksi tiekirkoista. Kaikki noin 260 tiekirkkoa löydät tiekirkot.fi-verkkopalvelusta, jonne on listattu myös kirkkojen aukioloajat. Teiden varsilla olevat tiekirkko-liikennemerkit johdattavat avoimiin kirkkoihin.
Kirjaston vieressä rannalla on Irma Laukkasen Valonhuone taideteos (1992).
Reitti kulki Pajakkakoskelle. Tutkin koskimaisemia myös sillan alta katsottuna :)
Pajakkajoessa yhtyvät Kuhmon laajat järvi- ja jokivesistöt. Pajakka on vesimäärältään Kainuun suurin vapaana kuohuva joki. Se on vaelluskalajoki, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kalapaikan. Kalastamaan mennessä tulee perehtyä paikallisiin kalastuslupiin, nimittäin näin kyltistä niitä olevan useita erilaisia!
Päätin tämän kertaisen Kuhmon tutustumiskierroksen kulkemalla pitkin taianomaista, valtavien lehtikuusien muodostamaa lehtikuusikujaa. Lehtikuusikuja on rauhoitettu luonnonsuojelulailla vuonna 1956.
Ja tähän päättyy "Näe ja koe Kuhmoa tunnissa" -kierros.
Kiitos nojatuolimatkaseurasta!
