Perjantaina pakkasimme matkalaukut autoon ja suuntasimme matkamme kohti Luostoa. Vietimme viikonlopun nauttien syksyn ruskasta ja Luoston tarjoamista palveluista.
Matkalla Kajaanista Luostolle pysähdyimme tervehtimään Hiljaista kansaa. Turvepäiset hahmot seisoivat vaitonaisina Käpylän pellolla viitostien varrella. Työpaja Hanslankarit korjaa ja vaatettaa Hiljaisen kansan kahdesti vuodessa. Korona-ajan mukaisesti oli osalla hahmoista maskit kasvoillaan.
Näkymä on aina yhtä vaikuttava, joten kannattaa ohikulkiessaan ehdottomasti pysähtyä katsomaan Hiljaista kansaa. Hahmojen joukossa kierrellessä voi vaikkapa katsella hahmojen vaatteita ja mietiskellä, millaisia persoonia hahmot ovat. Ja ottaa tietenkin kuvia matkamuistoksi ja someen.
Kovin kauaa emme malttaneet Käpylän pellolla kierrellä, sillä kuulimme Lapin kutsun ja jatkoimme matkaa kohti Luostoa.
Matka jatkui illan hämärtyessä Kuusamosta Luostolle revontulien loisteessa. Majoituimme Santa's Hotell Auroraan, missä meitä odotti Bookingin kautta varaamamme Superior-huone takalla ja saunalla. Ihanan superiorin luksusta! Automatkan jälkeen olikin mukava rentoutua saunassa ja hyggeillä takkatulen ääressä.
Lauantain vietimme patikoiden Pyhä-Luoston kansallispuistossa, joka on yksi Suomen neljästäkymmestä kansallispuistosta. Kansallispuistot omistaa Suomen valtio ja niiden hoidosta vastaa Metsähallitus. Pyhätunturin kansallispuisto on perustettu 1938. Pyhä-Luoston kansallispuisto on perustettu 2005 liittämällä alkuperäiseen kansallispuistoon Luoston soiden- ja metsiensuojelualueita. (Lähde: Luontoon.fi)
Tunturiaavan luontopolku (7 km)
Kiersimme ensin Tunturiaavan luontopolun (7 km). Reitti kulki kangasmetsämaastossa ja tunturiketjun reunustamalla suolla. Lintutornista aukesi aapa ajaton ja näkymä 35 kilometriä pitkän tunturijonoon, joka on jäänne yhdestä maapallon vanhimmista vuoristoista. Tunturit vasemmalta oikealle: Noitatunturi (540 m), Ukonhattu (490 m) ja Kultakero (500 m). (Lähde: Metsähallituksen kyltti)
"Aapasuot ovat Pohjois-Suomen luonteenomaisin suoyhdistelmätyyppi. Aapasuolle tyypillisiä piirteitä ovat märkä ja puuton keskiosa, jossa esiintyy upottavia rimpiä ja mutkittelevia jänteitä. Jänteet ovat suuntautuneet kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Jänteet voivat liikkua talven aikana jopa kymmeniä senttejä." (Lähde: Metsähallituksen kyltti)
Rykimäkurun reitti (12-14 km)
Kierrettyämme Tunturiaavan luontopolun kiersimme vielä Rykimäkurun reitin. Reitti kulki Lampivaaran ja Pyhälammen kautta ylittäen pariin otteeseen Pyhäjoen. Reitillä näki maan repeämä kohtaan syntyneen rotkolaakson, Rykimäkurun. Alueen muut tunturikurut ovat jääkauden sulamisvesien uurtamia.
Kävelimme Luoston keskustaan ruskan väreillä sisustettuun Ravintola Punakettuun. Sisustuksessa on käytetty paikallisen taiteilijan teoksia sekä second-hand kalusteita, esim. ravintolan tuolit ovat peräisin Sodankylän jääkäriprikaatin sotilaskodista. Ja mikäs sen mukavampaa päivän reippailujen jälkeen kuin nauttia poronkäristys-annos; Orajärven kylän Maijalan perhetilan poroa, perunamuusia, puolukkahilloa ja maustekurkkua. Täydellistä!
Sunnuntaina ajelimme takaisin kotiin eri reittiä kuin Luostolle mennessämme. Paluumatkalla Rovaniemen (shoppailua Napapiirillä Marimekon ja Iittalan liikkeissä), Ranuan (Fazerin myymälästä herkkuja makean nälkään ja matkaevääksi) ja Puolangan (Puolangan leipomon leipää S-Marketista).
Aktiiviloma hyggeilyineen antoi mukavasti jaxuja arkeen 💓