Ahvenanmaan pannukakku - makumatka Ahvenanmaalle (resepti)

Kerroin aiemmin blogissa, että kävimme kesälomamatkalla Ahvenanmaalla. Pääset blogini mukana nojatuolimatkalle Ahvenanmaalle näistä linkeistä:

Ahvenanmaa: nähtävyyksiä, elämyksiä ja vinkkejä lomamatkalle 1/2

Ahvenanmaa: nähtävyyksiä, elämyksiä ja vinkkejä lomamatkalle 2/2

Tämän päivityksen mukana pääset myös Ahvenanmaalle, tällä kertaa makumatkalle. Ahvenanmaan pannukakku (ruots. Ålandspannkaka) on Ahvenanmaalla valmistettu perinneruokalaji, joka tavallisesta pannukakusta poiketen tehdään manna- tai riisipuurosta ja maustetaan kardemummalla. Toisten mielestä Ahvenanmaan pannukakku tulee tarjoilla luumukiisselin kanssa ja toisten vadelmahillon kera.

Nautimme päiväkahvit Kastelholmin linnan vieressä sijaitsevassa Jan Karslgårdenin ulkoilmamuseon kahvilassa. Kun kysyin kahvilan työntekijältä, mikä on se aito ja oikea tapa nauttia Ahvenanmaan pannukakku, hän sanoi sen olevan luumukiisselin ja kermavaahdon kanssa.

Åland guidesta, Ahvenanmaan matkamme aapiseta, löytyi myös Ahvenanmaan pannukakun resepti.

Ahvenanmaan pannukakku

1 litra maitoa
1,5 dl mannasuurimoita
1 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl kardemummaa
50 g voita tai margariinia

MARTTAVINKKI: Voit käyttää tähän ruualta jääneet manna- tai riisipuuron jämät.

Keitä mannapuuro ja anna jäähtyä hieman.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti ja sekoita puuroon. Sekoita joukkoon jauhot, suola ja kardemumma, joka antaa pannukakulle sen ominaismaun.

Kaada taikina voidellulle uunipellille, noin 2 cm:n paksuudelta. Lisää päälle voinokareita.

Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes pannukakku saa väriä.

Pannukakun voi myös pakastaa - mikäli siitä jotain jää jäljelle :)

Tee Ahvenanmaan pannukakku ja pääset makumatkalle Ahvenanmaalle!

Juhannus, keskikesän juhla

Ajelimme juhannuksena mökille. Vettä satoi sekä perjantaina että lauantaina, sadekuuro toinen toisensa perään. Välillä kulki ukkoskuurojakin.

Juhannusaattona ja -päivänä siis himmailtiin enimmäkseen sisällä ja mm. syötiin tolkusti, nukuttiin päikkäreitä, pelattiin korttia, täytettiin ristikoita sekä etsittiin sanoja sanasokkeloista.

Sunnuntaina päivällä ilman ollessa mukava kesäsää, otin fiskarsin oksasakset ja naksuttelin pajupuskaa oikein urakalla. No, kun olin hyvin levännyt, niin sehän sujui varsin mallikkaasti. Siinä puuhastellessa oli mukava seurata, missä pihapiirin lintupöntöistä on asukkaita. Pihapiirissä lintuja pesii viidessä lintupöntössä ja lisäksi pääskyt olivat tehneet pesänsä saunan sekä mökin räystäiden alle. Eli melkoista sirkutusta ja vilskettä pihan ilmatilassa riitti.

Juhannusviikonloppuna iltaisin lämmitettiin hartaasti saunaa ja vielä hartaammin saunottiin. Mökillä saunomiseen kuuluu vasta ja eritysesti se kuuluu juhannussaunaan. Sunnuntaina illalla järvi oli tyyni ja ilma mukavan lämmin. Siispä heitin viimeinkin talviturkin ja uida polskuttelin ripeästi ja nopeasti, kuten aina ensimmäisellä kerralla tehdään, vaikka eihän se vesi tosiaankaan enää ihan niin kylmää ollut.

Neuloin juhannusviikonlopun aikana Novitan Mökki-langasta villasukat. Langan väri on nimeltään osuvasti juhannus! Langasta sai ihanan kesäisen väriset raitasukat. Yksi kerä riitti kahteen sukkaan. Neuloin näihin sukkiin vahvistetut kantapäät. Mökki-langan toinen sesonkiväri on vihreäraitainen koivu. Varmaan pitää kipaista pikapuoliin Prismaan ostamaan vielä sekin väri.

Palasimme tänään kotiin juhannuksen vietosta roadtrip-meiningillä. Ajelimme mökiltä kotiin Taivalkosken, Posion, Kuusamon, Suomussalmen kautta. Kerron tulevissa postauksissani tuosta martta matkailee -roadtripistä :)

Kotipihamme juhannusruusut olivat kuin olivatkin nimensä veroisia - ne alkoivat kukkimaan juhannuksena <3

"Gabriel, tule takaisin!" - kulttuuria korven keskeltä

Heräsin tänä aamulla jo ennen kuutta. Sunnuntai aamuna, eikaitsiinä. Ulkona oli ihanan valoisaa, mutta lumisateesta en enää oikein jaksanut innostua. Lohduttauduin hokemalla mielessäni vanhan kansan sanontaa "Uusi lumi, vanhan surma". Ja kyllä minä muuten mieleni niin iloiseksi tällä viikolla sain, kun räystäät alkoivat tippua ja teiden jääpeiteet sulivat paljastaen asvaltin! Vahva lupaus kesästä.

Eilen olin Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:n teatteri- ja kevätkokousretkellä Suomussalmella. Kävimme katsomassa Teatteri Retikassa Mika Waltarin vuonna 1945 kirjoittaman klassikon Gabriel, tule takaisin! Esityksen jälkeen pyyhkäisimme linja-autolla Vanhaan Kurimoon ruokailemaan ja pitämään kokousta.

Menomatkalla Teatterin Tuki ry:n puheenjohtaja Maija luki Kainuun Sanomissa olleen Gabriel, tule takaisin! -esityksen arvostelun. Lisäksi menomatka hyödynnettiin kokousasioissa ja Maija esitteli myös yhdistyksen toimintakertomuksen. Ja miten martta hyödynsi linja-automatkat? No, virkkaamalla patalapun :D

Ulla Schroderuksen ohjaamassa tragikomediassa kerrotaan kahden sisaruksen ja heidän sukulaistyttären elämästä, kun heidän kotiinsa tulee mies kosioaikeissa. Gabriel saa viekkaan hurmaavilla puheillaan ja kuumilla syleilyillään pyörimään vanhapiikasisarusten niin silmät päässä kuin pitsilahkeiset pöksyt jalassa. Sisarusten sukulaistyttöä Gabriel ei kuitenkaan saa hämättyä yrityksestään huolimatta.

Rooleissa olevat Seija Rannikko (Kristiina), Maija-Liisa Juntunen (Ulrika), Milka Suominen (Raili) ja Antti Väyrynen (Gabriel) hurmasivat esityksellään yleisön. Tarinan itsessään ikävästä juonesta huolimatta nauroimme. Nauroimme vietävissä oleville vanhoille piioille, vanhemman siskon rimpuilulle sydämen ja järjen äänen välillä, rakkauden sumentamalle nuoremmalle sisarelle, Gabrielin lipeville puheille ja kyvylle pyörittää sisaruksia ja muuttuvia tilanteita sekä sukulaistytön nuoruuden uhmakkuudelle ja selväjärkisyydelle. Ja tietenkin ja ehdottomasti myös näytelmän henkilöiden ajatusten ja tunteiden paljastaville ilmeille!

Teatteriesityksen jälkeen siirryimme Vanhaan Kurimoon. Vanha Kurimo on yli 100-vuotias hirsitalo, joka on otettu käyttöön 2001, rakennuksen oltua vuosikymmeniä kylmillään ja purku-uhan alla. Rakennuksen säilyttämiseksi perustettiin vuonna 1994 Vanha Kurimo Seura ry. Hankeiden ja eri tahojen yhteistyöllä on rakennus pihapiireineen säilynyt ja päivitetty palvelemaan asiakkaista erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana.

Suomussalmelainen Eero Schroderus kertoi kokousväelle otteita Vanhan Kurimon ja Suomussalmen paikallishistoriasta. Siinä me istuimme hiljaa Vanhan Kurimon pirtissä keskittyneinä kuuntelemaan Eeron tarinankerrontaa. Eero taitavana tarinaniskijänä kertoili ilmeikkäästi ja soljuvasti menneistä tapahtumista ja henkilöistä linkittäen kertomaansa myös Kajaanin Kaupunginteatterissa esitettävään Punainen maa, valkea meri -esitykseen.

Ennen kokousta nautimme Ravintola Kultaisen Kukon soppaa ja särvintä seisovasta pöydästä. Tarjolla oli kainuulaista lohikeittoa, vihersalaattia, sienisalaattia, marinoituja kangasrouskuja, savukalaa, maalaisruisleipää, ohrarieskaa, lohikukkoa, porkkana- ja ohrasuurimoteoksia. Jälkiruoaksi saimme marjakiisseliä ja tilaisuuden päätteeksi vielä kokouskaffet. Että kyllä kelpasi pitää kokousta tällaisen ruokailun jälkeen! Ja tässä miljöössä!

Tarjoilua kehuessamme saimme kuulla tämän upean tarjoilun salaisuuden - paljastan sen myös teille - ruokaa tulee tehdä käyttämällä molempia käsiä. Tämä vertaus käsittää selvästi myös mm. kiinnostuksen omaan työhön, työnsä kunnioituksen ja halun palvella asiakkaita - kaikki tämä oli nähtävissä eilen Kultaisen Kukon henkilökunnan työskentelyssä.

Tämän kaapin edessä olin polveni nokuivat ja olin pökerryksissä ihastuksesta! Kaapillinen erilaisia ruusukuppeja! Löysin joukosta myös samanlaisia kuppeja, jollaisista itse nautin aamuteeni mökillä <3

Kiitos ja kumarrus Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:lle teatteri- ja kokousretkestä, Teatteri Retikalle Gabriel, tule takaisin! -esityksestä, Kultaiselle Kukolle ruokailusta ja Eero Schroderukselle Suomussalmen ja Vanhan Kurimon historian kertomisesta!

Lähde mukaani pienelle taidenäyttelykierrokselle Ateneumiin!

Veljekset von Wright - näyttely, Ateneum, 2017. Kuva: Tarja Karvonen.

Koska olimme viikonlopun Helsingissä ja Veljekset von Wright -näyttelyn äärellä, niin olihan tällainen taide-elämys päästävä kokemaan! Lähde nyt siis kanssani pienelle nojatuolitaidenäyttelykierrokselle :)

Magnus (1805–1868), Wilhelm (1810–1887) ja Ferdinand (1822–1906) von Wright olivat kotoisin Savosta. Heidän lapsuudenkotinsa, Haminan kartano, sijaitsi lähellä Kuopiota. Veljekset ovat 1800-luvun suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin ja tieteen historiaa.

Veljesten teoksille tyypillisen yksityiskohtaisen tieteellisen tarkkuuden lisäksi voimme nähdä rakkaus luontoon sekä aikakauden kauneusarvot.

Veljekset von Wright; Svenska Foglar, 1828-38 Kuva: Tarja Karvonen

Veljesten lintutieteellinen päätyönä pidetään Svenska Foglar -litografiakokoelmaa, joka ilmestyi käsin väritettyinä vihkoina vuosina 1828-38. Kokoelma sisältää 182 piirrosta, joissa lintujen kuvaus on tieteellisen tarkkaa.

Kokelma sai alkunsa, kun ruotsalainen kreivi pyysi Magnus von Wrightiä kuvittamaan lintukokoelmansa. Myöhemmin myös Wilhelm ja Ferdinand auttoivat veljeään kuvitustyössä.

Ferdinand von Wright: Asetelma ompelupöydällä, 1868 Kuva: Tarja Karvonen

Veljekset tallensivat ympäristönsä läheisiä asioita asetelmamaalauksissaan. Asetelmamaalauksissaan veljekset ovat tavoitelleet mahdollisimman täydellistä illuusiota todellisuudesta.

Wilhelm von Wright: Riippuvia sorsia, 1851 Kuva: Tarja Karvonen

Veljesten isä, eläkkeellä oleva armeija upseeri, Henrik Magnus von Wright, joka harrasti metsästystä. Metsästysretket olivat veljesten ensimmäinen kosketus luontoon sekä sen tarkkailuun ja tutkimiseen. Veljekset dokumentoivat metsästämiään lintuja. Tämän lisäksi he maalasivat akvarelleja lähiseudun maisemista. Myöhemmin veljekset alkoivat käyttää maalauksissaan öljyvärejä.

Ferdinand von Wright: Talvinen Kuopio, n. 1800-luvun loppupuoli. Kuva: Tarja Karvonen

Ferdinand von Wright: Kukko ja kana, 1871 Kuva: Tarja Karvonen

Ferdinand von Wright: Ensi yllätys, 1880. Kuva: Tarja Karvonen

Ferdinandille, joka on veljeksistä nuorin, on luonteenomaista kertova eläintarina. Ateneum opas teoksessa kerrotaan hänen korvanneen puuttuneita ihmissuhteita siirtämällä inhimillisiä kohtauksia eläinten maailmaan. Ensi yllätys -maalauksen eläintarinassa vasikka pihalle ilmestymällä ällistyttää hanhia.

Ferdinand von Wright: Taistelevat metsot, 1886. Kuva: Tarja Karvonen

Ferdinand on tunnettu erityisesti lintumaalauksistaan ja hän on ensimmäisiä taiteella itsensä elättäneitä taiteilijoita.

Ferdinand von Wright: Tilhiä pihlajassa, 1865 Kuva: Tarja Karvonen

Veljeksistä Ferdinand oli ensimmäisiä kuvataiteilijoita, joka ansaitsi elantonsa taiteen tekemisellä. Tilattujen töiden aiheena oli yleensä linnut. Teoksen tilaaja saattoi myös toivoa, mitä lintuja halusi tauluunsa.

Näyttelyssä tarjoutuu mahdollisuus tarkastella lähemmin maalausten pikkutarkkaa pikkutarkempaakin yksityiskohtia.

Sanna Kannisto: Bombycilla garrulus (Tilhi), 2017. Kuva: Tarja Karvonen

Ateneumissa on esillä myös Sanna Kanniston (s. 1974) kuvia. Hän on kuvannut kasvi-, eläin- ja maisema-aiheita parinkymmenen vuoden ajan. Sanna tekee yhteistyötä tutkijoiden kanssa kuvatessaan lintuja.

Ankkalinnan johtava taidemuseosta, Ankallisgalleriasta, on saatu Ateneumin vierailunäyttelyyn teoksia Ankkalinnan taiteen kultakaudelta. Kautta aikojen on ankkalinnalaisen ja suomalaisen taiteen suhde ihastuttanut taiteentuntijoita.

Akseli Gallen-Kallela: Poika ja varis, 1884. Kuva: Tarja Karvonen

Niin ankkalinnalaisessa kuin suomalaisessa taiteessa aiheet toistuvat kummankin taiteessa, kuten Ateneumin klassikot osastolla olevassa Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis

ja Akseli Kala-Kallelan teoksessa Ankanpoika ja varis. Kuva: Tarja Karvonen.

Kala-Kallela oli eksynyt Ankkapurhan linnaan. Hän maalasi näkemänsä, miten ankanpoikanen vaihtoi variksen löytämän kolikon leivänmuruun ja laittoi lantin taskuunsa. Akseli Kala-Kallelan näkemä poika oli nuori Roope, joka ponnisteli itsensä maillman rikkaimmaksi ankaksi.

Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla 1884 Kuva: Tarja Karvonen

Alpertti Aatelviltti: Leikkiviä ankanpoikia rannalla Kuva: Tarja Karvonen

Alpertti Aatelviltin Leikkiviä ankanpoikia rannalla kuvaa kolmea ankanpoikaa uittamassa kumiankkaa meren rannalla. Aatelviltti on tavoittanut mestarillisesti teoksessa leikin herkkyyden ja kesäpäivän valon hehkun.

Veljekset von Wright -näyttely on Ateneumissa 27.10.2017 - 25.2.2018. Veljekset von Wright -näyttely on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Näyttely jatkaa vuonna 2018 Kuopion taidemuseoon sekä Tikanojan taidekotiin Vaasaan.

Olen käyttänyt tämän blogin tekemisessä lähteenä Ateneumin Veljekset von Wright -opasta ja Ateneum opasta.

Kiitos, kun lähdit kanssani taidenäyttelykierrokselle!

Marttaliiton mediamarttakoulutuksessa Helsingissä

Eilen kävin mediamarttakoulutuksessa Marttaliiton toimistolla.

Majoituimme perheen kanssa perjantaina Forenom hotelliin. Aamulla hotellista Marttaliiton toimistolle meno oli varsin riemastuttava kokemus, sillä olin ns. perillä kohteessa kadun ylityksellä ja muutaman kävelyaskeleen jälkeen.

Marttaliitto / Lapinlahdenkatu 3 A, 00180 Helsinki - 6. kerros.

Fiilikset olivat enemmän kuin innostuneet, sillä olihan tämä ensimmäinen kerta, kun kävin Marttaliitossa ja pääsin tuohon odottamaani koulutukseen :)

Marttoja oli tullut koulutukseen pitkin ja poikin Suomea. Esittelykierroksella oli mahdollista vielä esittää toivomuksia koulutuksen sisällön suhteen ja kaikkien toiveet koulutus täyttikin.

Jatkossa mediamartat kouluttavat ja opastavat yhdistyksiä martat.fi käytössä ja kotisivujen tekemisessä. Yhdistyksien nettivastaavat saavat mediamarttojen apua yhdistyssivujen tekemisessä ja käytössä.

Kotisivujen tekemiseen löytyy martat.fi ohjeet videoinakin. Näitä leffoja äärellä istun vielä ueampaan kertaan kotiin päästyäni!

Marttaliiton viestintäkoordinaattori Joonas Jylhä ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Ritva Ikonen luotsasivat päivän koulutuspäivän loistavasti päätökseen.

Päivän päätteeksi jokainen sai kahdella sanalla kuvata tunnelmiaan ja ajatuksiaan koulutuksen päätteeksi. Tällaisia mediamarttojen kertomia sanoja ja ajatuksia kirjoittelin ylös: selkiytynyt, luottavainen, kiitollinen, jännän äärellä, vertaistuki, odottava, lisämotivaatio, innostunut, helpottunut, kiinnostavia haasteita ja minä opin!

Ja tässä Ritvan ottamassa kuvassa me sitten olemme - pesunkestävät mediamartat ;)

Päivä kului aivan hujauksessa! Paljon en ehtinyt koulutuksen aikana pääkaupungin liikenteen vilinää katsella, vaikka hommauduin sitä varten ikkunan ääreen istumaan ;)

Mieleeni tuli tuttavani kertoma muisto lapsuudestaan; Hän asui lapsena kirkonkylästä syrjemmällä ja kylille päästyä oli mahtavaa, kun kengänkannat kopisivat asfaltilla. Vaikka jokusen kerran vuodessa käymme täällä Helsingissä (itseasiassa viime viikolla viimeksi), niin sama on fiilis minullakin kun tuttavallani, kun katselen ihmisvilinää ja autojonoja Helsingin keskustassa - on se kyllä aika mahtavaa! :)

Pääsimme tutustumaan liiton toimistoon Joonaksen toimiessa oppaanamme.

Kurkistelimme toimistohuoneisiin, joiden ovien pielissä oli Martat.fi ja Martat-lehdestä tuttuja nimiä. Marianne Heikkilä on Marttaliiton pääsihteeri ja päätoimittaja. Hänen työkenttäänsä kuuluvat myös media- ja yhteiskuntasuhteet sekä yritysyhteistyö.

Saimme yhdistyksillemme viemisiksi mm. Martat -käyttöohjeen. Yksi mediamartoista riemastutti meitä, kun hän vinkkasi meille tämän marttojen käyttöohjeen olevan kova juttu näin isänpäivän alla :D

Ja mihin menee syömään kainuulainen Martta isolle kirkolle päästyään?

Ravintola Zetorin maalaismiljööseen tietenkin :D

Koulutuksen jälkeen maistui Ravintola Zetorin isot blinit smetanalla, punasipuilla, savporomoussellaja kirjolohenmädillä.

Pakollinen lumipäivitys: Kun lähdimme kotoa, ei meillä ollut lunta, mutta täällä Helsingissä sitä oli.

Sain paljon ohjeita ja ideoita kotisivun tekemiseen. Illalla hotellissa, toisen jo nukahdettua, oli pakko kokeilla päivällä opittua käytännössä. No, eihän se vielä aivan ongelmatonta ollut :D Tekemällä oppii, että koneen ääressä istumista vaan enemmän näin alkuun. Mediamarttakollegani tunnelmaan yhtyen - Minä opin!

Syyslomasen kotimatka taittui Tuurin kyläkaupan kautta 2/2

Varasimme ennen matkaa Tallinnaan majoituksen Helsinkiin, että ei tarvitse lähteä iltaa myöten ajelemaan kohti Kainuuta ja paluumatkalla voisimme piipahtaa (vaihteeksi) Tuurissa.

Hotellin varasimme Booking.com:n kautta. Laitoimme hakutiedot ja yhdeksi majoitusvaihtoehdoksi Kulttuurikeskus Sofia. Luimme Booking.com:n hotelliesittelyn ja katsoimme lisäksi Kulttuurikeskus Sofian omat sivut. Olisipa hieman erilainen hotelli ja miljöö, joten mikäpä siinä.

Aamiaisen jälkeen kiertelimme hotellin ympäristössä ja ihailimme maisemia. Kulttuurikeskus Sofian sivuille pääset tutustumaan tästä.

Koska meillä oli koko päivä aikaa ajella kotiin, niin poikkesimme tosiaan katsomaan Tuurin kyläkauppaa ja tietenkin hieman shoppailemaan :)

Yhtä pakollinen kuin Tallinnan kuvaaminen näköalatasanteelta, on Tuurin kyläkaupalle tultaessa Onnenkengän kuvaaminen. Vaikka sitten vauhdissa auton ikkunasta.

Tarujen mukaan maailman voimakkaimpia onnensymboleita ovat yksisarvisten kultaiset kengät, Onnenkengät. Eräänä kesäyönä vuonna 2000, nousi keskelle Onnettaren kotikylää jättimäinen Onnenkenkä. Kenkä on meidän kaikkien nähtävänä ja tuottaa onnea tasapuolisesti kaikille ihailijoilleen.

Tässä on yksi kauppaan johtavista ovista. Kyläkaupan sivuilta löytyy tarvittaessa kaupan kartta, että voi halutessaan suoraan itseä kiinnostavalle osastolle tai kohtauspaikan sopimiseksi.

Vaikka parkkipaikoilla autoja todellakin riitti, kaupan sisällä ei väkimäärä ahdistanut ja kassat ns. vetivät hyvin. Tämä väkimäärähän on kyläkaupan arkea ja onhan kyseessä Suomen suurin tavaratalo ja kiinnostava matkailukohde.

Näimme itse kauppiaan, Vesa Keskisen, rakenteilla olevan liiketilan työmaalla. Emme menneet kuitenkaan kesken hänen työkiireidensä kuulumisia vaihtamaan ;)

Onnen, puhtauden ja voiman vertauskuva, Yksisarvinen, on Onnettaren apuri ja uskollinen ratsu.

Tämä valtavan kokoinen maalaus on kyläkaupan aulassa.

Nyt on kyllä pakko laittaa kuvat parista yksityiskohdasta naistenhuoneesta! Luxusta ja kauniita yksityiskohtia elämässä pitää olla, vaikka kuten Tuurin kyläkaupan naistenhuoneessa - kritallivalaisimia ja...

kullanvärisiä seinälaattoja! <3

Vallilan osastolla aikaa vierähti, sillä onhan kyläkauppa Suomen ylivoimaisesti suurin Vallila Interior -jälleenmyyjä. Kyläkauppa aloitti yhteistyön Oy Vallila Interior Ab:n kanssa vuonna 1995. Ensimmäisen vuoden myynti oli 50 000 markkaa ja tänä vuonna se ylittää huikeat 1,5 miljoonaa euroa.

Myynnissä oli myös Vallilan uutuuden, Tuuri-malliston tuotteita. Katsoppa kyläkaupan sivuilta, miten kaunis Tuuri-mallisto on ja mitä tuotteita tällä kuviolla on myynnissä.

Muumi-osastolla riitti katsottavaa!

Kyläkauppias Vesa Keskinen on hankkinut Huutokaupat.com - sivustolta myynnissä olleen Muumi-kokoelman kyläkauppaansa. 71 mukia ja 41 kulhoa sisältävän kokoelman hinta nousi viime minuuteilla 16 000 euroon. Kokoelmaan lisätään uudet mukit ja kulhot heti niiden tultua myyntiin.

Tämän kokoelman äärellä voi bongailla tuttuja Muumi-hahmoja, etsiä itsellä olevat mukit ja kulhot tai katsoa, mitkä astiat omasta kokoelmasta vielä puuttuu.

Kyläkauppa on uudistanut sisustusosastoaan ja osaston tuotevalikoima on laaja. Koska muutaman kerran vuodessa tulee kyläkaupassa pistäydyttyä, niin voin myös todeta, että sisustustuotevalikoima myös uudistuu pitkin vuotta.

Kyläkaupan maalaisromanttisella Amanda B Collection -osastolla löytyy upeita sisustus- ja lahjatuotteita - ja vieläpä ostajaystävällisellä hinnalla!

Tuotteet eivät ole pelkästään hyllyssä, vaan myös kauniisti esille laittettuina.

Kyläkaupan kukkaosastolta löytyy leikko- ja ruukkukukkia sekä viherkasveja. Minua erityisesti ilahdutti ilmakasvitarjonta ja sellainenhan oli sitten tietenkin ostettava!

Kaupan keskustorille on rakennettu Jäämaailma. Tässä vain pienen pieni osa Jäämaailmasta, jossa katsottavaa ja ihasteltavaa riittää!

Kosmetiikkaosasto on loistava - eri tuotemerkeille on omat hyllynsä. Ostoskoriin lähti tyttärien toivelistan mukaisesti NYX:n Makeup Color Correcting Palette, Studio Perfect Primer, Professional Makeup Lingerie Shadow Palette, Prof. Makeup Concealer Wand... Aikaa kannattaa varata kosmetiikkaosastolla katselemiseen, kun niin hyville apajille pääsee!

Joulukarkkien määrä ja kirjo oli riemastuttava! :D

Mutta kuten Kuopion ABC Pitkälahden naistenhuoneen peiliin oli kirjoitettu - "Liian paljon hyvvee on ihanoo".

Syyslomasen jälkeisenä aamuna auton päällä oli yöllä satanutta lunta. Talvi alkaa todenteolla tehdä tuloaan!