Eilen Kajaanin taidemuseossa oli ns. tupa täynnä väkeä, kun kuvataiteilija Liisa Hietanen kertoi työstään ja teoksistaan. Hietasen teoksia on esillä yhdentoista muun taiteilijan tai taideryhmän Näkyväksi neulottu -näyttelyssä Kajaanin taidemuseossa 11.2.-6.5.2018. Vuonna 1981 syntynyt Hietanen on opiskellut Lahden muotoiluinstituutissa ja valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2012.
Virkattujen ihmishahmojen idea syntyi kuvataideopintojen aikana Tampereen ammattikorkeakoulussa. Tuolloin hän oli päättänyt tehdä muotokuvan ensimmäisen luokan opettajastaan. Kun Hietanen oli ollut päivän päätteeksi palaamassa oppilaitokselta kotiinsa, oli kotimatkan aikana hänelle tullut idea tehdä muotokuva virkkaamalla. Virkkaaminen ei ole ollut siis intohimo, eikä ajatus tehdä virkkaamalla joku teos, vaan idea on ollut ennen tekniikkaa.
Liisa Hietanen: Vapaa, 2011, virkkaus, neulonta ja kirjonta Kuva: Tarja Karvonen
Hietanen valitsee teostensa aiheet intuition perusteella arkisesta ympäristöstä. Hietasen suurin työ on Vapaa. Kuvani ei tee oikeutta teokselle, sen yksityikohdille eikä neule ja virkkauspinnoille. Tämä ole neule- ja virkkauspinnoilla päällystetty vessa, vaan kaikki on laatoista kalusteisiin tehty neuloen, virkaten ja kirjoen tehty. Taiteilijan portfoliosta video teoksesta.
Liisa Hietanen: Veli, 2014, virkkaus, neulonta ja kirjonta Kuva: Tarja Karvonen
Tämän veistos on näköisteos taitelijan omasta veljestä. Hietasen ajatuksena on, että veistokset valmistuttuaan ovat esillä julkisella paikalla jonkin aikaa. Paikan ja ajan hän sopii henkilön kanssa, joka on ollut teoksen mallina. Teos oli ollut esillä Tekniset -myymälässä, missä veli itse työskentelee.
Liisa Hietanen: Weijo, 2016, virkkaus, neulonta ja kirjonta Kuva: Tarja Karvonen
Liisa Hietanen: Anna, 2016, virkkaus, neulonta ja kirjonta ja villapaita Kuva: Tarja Karvonen
Henkilöveistosten tekemiseen menee tekniikoista riippuen 3-5 kuukautta. Veistosten sisällä on tukirakenteena harjateräsrunko ja muoto on saatu käyttäen vanua ja superlonia. Jalkoihin on veistosten tukevoittamiseksi valettu betonia. Työpäivä alkaa noin klo 8.30. Työpäivän aikana saattaa Hietanen virkata ja neuloa jopa 8 tuntia päivässä. Että illalla ei kuulema enää sitten ole sellainen olo, että olisi jotain vielä virkattava.
Usein on kuulema kysytty, että miten ranteet kestävät neulomista ja virkkaamista töikseen. Tätä liene kysytty sen verran usein, että Liisa vastasi ennen kuin kysymystä oli ehditty tällä kertaa kysyäkään. Ranteet kuulema kestävät, mutta selkä on ollut kovilla. Työskentelyasennon kanssa täytyy olla kuulema tarkkana.
Hietanen kertoi suhtautuneensa lankaan resoluutiona, langat ovat saman vahvuisia ja silmukat saman kokoisia. Nyt Hietanen kertoi menevänsä vapaampaan suuntaan ilmaisussaan; vapaampia, luonnosmaisia kokeiluja, käyttäen eri vahvuisia lankoja viivana, kolmiulotteisina muotoina. Mielenkiintoista!
Kyllä minua hymyilytti, kun iltapuhteella otin käsityökorista lankakerän ja virkkuukoukun - jospa minä kuitenkin pitäydyn ihan näissä Marttojen patalappu -tempauksen patalapuissa :)
