Immeisiä, katottavvoo, miseliiniä, moottorloita, kärryytystä, mopetiloita...

Istuudu mukavasti nojatuoliisi - käydään Kuopiossa järjestettyyn MP-näyttelyyn.

Kuopion Moottoripyöräclubi ry:n eli KMC:n järjestämä MP-näyttely oli Kuopio-hallissa 4-5.5 2019. Näyttelyssä oli mainoksen mukaisesti immeisiä (lähes 3500 kävijää), katottavvoo, humputusta, miseliiniä, humppuukkia, moottorloita, kamppeita, kärryytystä, tilipehööriä, hualareita ja mopetiloita.

KMC on vuonna 1981 perustettu kuopiolainen moottoripyöräkerho, joka on yksi Suomen suurimmista paikallisista kerhoista yli 300 jäsenellään. Jäseniä voivat olla kaikki 16 vuotta täyttäneet moottoripyöräilyn harrastajat. KMC kotisivuilla voit tutustua yhdistyksen monipuoliseen toimintaan - klikkaa siis TÄSTÄ.

Niitä mopetiloita :)

Katottavvoo!

PeterPanBike vei yleisön huikealle nojatuolimatkalle kuvin ja tarinoin. Ajoimme matkakertomuksen renkain reilut 15 000 kilometriä Intiasta Suomeen! Tutustu PeterPanBiken matkoihin klikkaamalla TÄSTÄ.

Molempina näyttelypäivinä oli viiden moottoripyörän Limiter Stunt Show. Stunt-näytöksissä mansikkana kakussa oli legendaarinen Pappa-Tunturi.

Yleisö äänesti suosikkinsa esillä olleista moottoripyöristä. Jorma Vainionpään bobber-malliseksi rakentama Yamaha XV1100 Woodie sai yleisön äänistä noin viidenneksen.

MP-näyttelyssä Sweet Chilly -bändin esittämät rock-klassikot saivat itsekukasenkin jalkaterän naputtamaan ja marttamotoristin ponihännän heilumaan biisien tahdissa. Näyttelypaikat olivat loppuunmyytyjä - näytteilleasettajia tapahtumassa oli yli 40.

Kiitos KMC ja kaikki te näyttelyä toteuttamassa olleet talkoolaiset!

Patalappuja, inttijuttuja ja ajankohtaisia sääkuvia

Viikonpäivistä auttamattomasti sekaisin. Vappua edeltävästä tiistaista puhun perjantaina ja riemastun joka kerta, kun muistan huomisen olevan jo perjantai!

Vapunaattona avasimme grillikauden. Illalla saimme haravoitua pihan! Vappupäivä virkkasin Novitan vihreäsävyisestä langasta pyöreän patalapun. Lanka oli sukan neulomisesta ylimääräiseksi jäänyt jämä.

Virkkasin etuosan kerrokset eri silmukoita käyttäen; kiinteitä silmukoita/pylväitä edellisen kerroksen takareunasta tai molemmista reunoista virkaten. Silmukoita lisäsin tarpeen mukaan, niin ettei työ alkanut reunasta aaltoilemaan (liian monta lisäystä) tai kaartua kuppimaiseksi (liian vähän lisäyksiä).

Takaosan virkkasin kokonaan kiinteillä silmukoilla.

Ja samalla idealla virkkasin myös turkoosin värisen patalapun.

Neuloin jämälangoista kahdet parit villasukanvarsia. Teräosiin ei ollut tarvittavaa määrää värisävyihin sopivia lankoja, niin pitää muistaa ottaa sukanvarret mukaan kauppareissulle, niin tulee oikean värisiä lankoja.

Kävimme tänään 9. luokkalaisten kanssa tutustumassa Kainuun Prikaatiin. Hienosti järjestetty tapahtuma; auditoriossa kerrottiin varusmiespalveluksesta, pihalla oli kalusto- ja toimintanäytös pommien räjäytyksineen, kävimme katsomassa miltä kasarmi näyttää ja herkuttelimme sotilaskodissa.

Kainuun prikaati on varusmiesmäärältään Suomen suurimpia joukko-osastoja. Kainuun Prikaatissa on varusmiehiä 4 000, henkilöstöä 500 ja virka-aputehtäviä vuodessa 90.

Kainuun prikaati vastaa toimialueensa maapuolustuksen suunnittelusta ja toimeenpanosta. Prikaatissa koulutetaan maavoimien alueellisia joukkoja ja aselajijoukkoja sekä Rajavartiolaitoksen joukkoja. Prikaatin erityispiirteenä on vastata lumilajien urheilukoulutoiminnasta (yhteistoiminnassa Urheilukoulun kanssa).

Rajavartioston Rudi

Monenmoisia tehtäviä varusmiehillä Kainuun Prikaatissa ;)

Söin vappuna niiiiiiin monta munkkia, että jätin sotilaskodin munkin tällä kertaa väliin. Rahkapulla ja marenki tosin maistuivat erittäin herkullisille.

Kainuun Prikaatiin liittyvä teksti otettu maavoimat.fi/kainuun-prikaati -sivulta, kuvat ovat minun ottamia.

Työpäivän jälkeen kotiin tultuani oli heti mentävä takapihalle katsomaan, mikä on tilanne. Sääennusteen mukaan Kainuussa on huomenna voi olla jopa 20 cm lunta. Sunnuntaina lumisade muuttuu vesisateeksi. Näillä sääennusteilla kohti viikonloppua :)

Variskankaan Martat mukana Kajaanin Prisman kesäkauden avajaisissa

Variskankaan Martat olivat esittelemässä Kajaanin Prisman kesäkauden avajaisissa ajankohtaisia puutarhatuotteita ja kasveja.

Taimikasvatuksella joudutetaan ulkona kasvatettavien kasvien satoa ja kukintaa. Taimikasvatus aloitetaan maalis-huhtikuussa. Pitkän taimikasvatuksen vaativat kasvien siemenet kylvetään maaliskuussa (esim. chili, sellari ja purjo). Muut kasvit kylvetään huhtikuussa, jolloin valoa on paljon, että taimista tulee tanakoita. Kasvit, jotka kasvavat nopeasti (esim. kurpitsat, avomaankurkku), istutetaan toukokuussa. Siemenpusseista löytyy kasvikohtaiset kylvö- ja viljelyajat ja -ohjeet.

Taimet voi istuttaa esimerkiksi muoviruukkuihin tai turveruukkuihin. Muoviruukut voi käyttää uudelleen ja turveruukut ovat biohajoavia, joissa juuristo pääsee kasvamaan esteettömästi.

Suomi jaetaan kahdeksaan vyöhykkeeseen, jotka ilmaistaan roomalaisilla numeroilla I-VIII. Taimen menestymisvyöhykkeet näkee kasvin nimilapusta tai myymälässä olevista esitteistä. Kasvin kestävyyden voi tarkistaa myös myyjältä.

Tämä kartta soveltuu monivuotisille puuvartisille kasveilleeli puille, pensaille, useimmille köynöksille ja havukasveille. Ruohovartisilla kasveilla, kuten perennoilla ja mansikoilla, ei ole menestymisvyöhykettä.

Myös kasvupaikan olot vaikuttavat ratkaisevasti taimen viihtyvyyteen. Kun kasvupaikka on suotuisa, taimi menestyy suositeltavia vyöhykkeitä pohjoisemmassakin. Kannattaa siis kokeilla rohkeasti kiinnostavia kasveja!

Vermikuliitti on luonnonmukaista ja puhdasta lämpökäsiteltyä savimateriaalia. Ilmavan rakenteensa ja hyvän vedenpidätyskyvyn vuoksi se soveltuu hyvin siemenkylvösten peittoon, taimikasvatukseen sekä erilaisiin kasvualustaseoksiin. Vermikuliitti pitää kasvualustan paremmin kosteana, kuohkeana ja lämpimänä edistäen taimien kasvua.

Neilikat ja ruusut sekä muut leikkokukat saa kestämään pitempään kolmella niksillä; puhtaalla vedellä, uusilla imupinnoilla ja leikkokukkavirkisteellä.

Kevään ensimmäisiä amppelikukkia ovat orvokkiamppeli. Orvokkia kastellaan tasaisesti ja lannoitetaan. Kuihtuneet kukat nypitään pois, sillä muutoin niihin muodostuu siemeniä. Orvokki menestyy sekä varjoisalla että aurinkoisella kasvupaikalla.

Patioruusu <3

Kauneimmat koulukäsityöt

Kuva: Ylen aamu-tv lähetys 24.4.2019

Tänä aamuna Ylen aamu-tv:ssä (24.4.2019) näin kiinnostavan haastattelun: toimittaja Heikki Valkama haastatteli Kauneimmat koulukäsityöt-kirjan kirjoittaja
Katri Maasaloa ja käsityönopettaja Mirva Almia. Maasalo ja Alm muistelivat omia kouluaikaisia käsityötunteja ja tekemiään töitä.

1970-luvulla käytettiin käsitöissä usein säkkikangasta. Säkkikankaasta tehtiin mm. nuorisokassi ja seinävaate. 1980-luvulla käsitöissä käytettiin huopaa. Vohvelikangas pitää edelleen pintansa koulujen käsityömateriaalina vuosikymmenestä toiseen.

Tänä päivänä uuden opetussuunnitelman myötä on oppilailla vapaus suunnitella itse omia käsityöprojektejaan opettajan toimiessa ohjaajana ja mahdollistajana. Opettajalle tämä tarkoittaa sitä, että yhtä aikaa on ohjattavana monia erilaisia käsityöprojekteja. Oppilaille puolestaan uusi opestussuunnitelma antaa mahdollisuuden oman käsityöprosessin suunnitteluun ja hallintaan sekä ongelmaratkaisutaitojen oppimiseen. Aikaisemmin käsitöissä kaikkien tuli tehdä samat työt ja samoilla tekniikoilla.

Koulukäsitöiden klassikko on patalappu - virkaten tai neuloen. Tästä aamu-tv:ssa olleesta haastattelusta innostuneena aloitin neulomaan patalapun. Lankana käytin käyttämättä jääneen huivin purkulankaa.

Kauneimmat koulukäsityöt-kirjan markkinointitekstissä kuvataan kauniisti kirjan sisältöä:

"Kun pieni koulukäsityöntekijä ryhtyy työhönsä, hän tekee sen tosissaan. Puukko, saha tai virkkuukoukku kädessä syntyy ainutlaatuisia teoksia, suomalaisen muotoilun alkuituja. Entä jos näillä teoksilla olisi nimi? Entä jos teoksia katsoisi niiden ansaitsemalla vakavuudella?

Kauneimmat koulukäsityöt on 50 ainutlaatuisen esineen kokoomateos, jossa esitellään julkisuudessa harvoin nähtyjä helmiä rakastettujen tekijöiden varhaistuotannosta."

Kauneimmat käsityöt-kirjassa on erilasia käsitöitä 1950-luvulta 2010-luvulle. Kirjan kuvat on kuvannut Sanna Peurakoski.

Käsityötunnit tuovat kaikille muistoja ja tunteita - positiivisia ja/tai negatiivisia. Muistelin päivällä omia koulukäsityökokemuksiani. Muistan, kuinka kivaa oli tehdä ensimmäisellä luokalla vohvelikankaasta ruokaliina. Koulussamme ei ollut erillistä ruokalaa, joten ruokailimme omassa luokassamme ja suojasimme pulpettimme noilla tekemillämme vohvelikankaisilla ruokaliinoilla. Alakoulussa kirjomani joululiina on edelleen tallessa ja käytössä jouluisin.

Muistan, kuinka flanellikankaasta ompelimme yöpuvut. Valitsin kankaaksi ihanan, kukkia valkoisella pohjalla, flanellikankaan. Toinen värivaihtoehto oli vaaleanpunaisella pohjalla sama kukkakuvio. Alakoulussa neuloimme lapaset ja villasukat. Minua harmitti, että sukan kavennukset piti tehdä nurjina silmukoina. Opettaja perusteli tätä sillä, että näin näemme jatkossa, miten ja missä kohti kavennukset tehdään. No, jäipähän tosiaan mieleen, kun vieläkin tämän muistan :D

Minulle rakkaimpia koulukäsitöitä ovat kuitenkin omien lasten tekemät työt <3

Kaikenlaisia kasvutarinoita

Pääsiäinen meni nopeasti. Sää on ollut loistava - aurinko on paistanut useampana päivänä. Minuun iskee joka kevät vimma jouduttaa kesää. Levitän pihalla olevia lumikasoja, jotta ne sulaisivat nopeammin. Nyt on etupihalta kaikki lumet sulaneet. Takapihalla olen antanut lumen sulaa omaan tahtiinsa (koska en ole vielä sinne ehtinyt lunta levittelemään). Maa on niin routainen, ettei kaikki vesi ole vielä imeytynyt ja marjapensaiden luona on melkoinnen lammikko. Vettä on niin paljon, että saa nähdä milloin vesilinnut alkaa pesiä takapihan lammikon äärellä.

Narsissit ovat kasvaneet jo varsin mukavasti. Kasvupaikka on auringon paisteessa lehtikompostin vieressä.

Kävimme sunnuntaina Kuopiossa. Pitkälahden kohdalla oli pakko pyörähtää puutarhamyymälässä. Siellä oli jo myynnissä orvokkeja.

Taisit luulla, että olen ottanut käteeni pihalta pupun papanoita. Nämä ovat viime viikonloppuna Helsingin reissulla ostettuja uusia lemmikkejämme; Kamerunin punapää kukkakuoriaisen (Coelorrhina hornimani) toukka ja koteloita. Saapa nähdä, kuinka kauan kuoriaisten kuoriutumiseen menee.

Moi! Olen tiikerikotilo :)

Blogini seuraajilta olen saanut kyselyitä, miten tiikerikotilot ovat kasvaneet. Sanotaanko näin, että oikein hyvin ovat kasvaneet! Punnitsin tänään yhden kotiloista ihan vaan mielenkiinnosta. Tikru painoi 124 g (vaaka oli taarattu niin, että vaaka näytti nollaa lautasen kanssa).

Tällaisilla kasvutarinoilla lähdetään pääsiäisen jälkeiseen viikkoon. Pari seuraavaa viikkoa kuluu kuin siivillä, kun on kaikenlaisia menoja, ja alkava ja seuraava työviikko ovat lyhyet pääsiäisen ja vapun takia.

Aurinkoisia kevätpäiviä!