Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtrip

Viime viikolla otimme kesälomasta kaiken irti; kävimme alkuviikosta Jäämeren rannalla ja loppuviikosta seilasimme Itämerellä. Kesäisellä roadtripillä kilometrejä auton mittariin kertyi, mutta mikäs siinä oli matkustellessa ilmastoidulla autolla sään ollessa mitä parhain.

Tällaisia kilometrimääriä ei kannata ajella yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan pysähtyä vaikka vain hetkeksi, lomalla kun ollaan. Reittimme Lappi/Norja -roadtrin ensimmäisen päivän pysähdykset olivat Puolanka (ostettiin jäätelöt, kun olimmehan jo kuitenkin 100:n km päässä kotoa) - Ranualla kaksi pysähdystä (Ylimaan taistelun muistomerkillä käynti ja Fazerin makeismyymälässä shoppailu) - Rovaniemi (ruokatauko, kirjakaupassa matkaopaskirjan shoppailu ja Lord-aukiolla kunnon turistin tapaan valokuvailu) - Saariselkä (perillä majapaikassamme).

Pysähdyimme Lapin sodan ja Ylimaan taistelun muistomerkille Ranuan Palovaaraassa. Muistomerkin yhteydessä, pysäköintialueen vieressä olevassa ilmoitustaulussa oli paljon valokuvia, artikkeleita ja erilaisia dokumenttejä alueen sota-aikaan liittyen.

Ensio Seppäsen suunnittelema muistomerkki on paljastettu 29.8.1982. Muistomerkissä on teksti "”Ylimaa 7. – 9.10.1944. Näillä kankailla taistelivat jääkäriprikaatin miehet saksalaisen vuoristoarmeijan osastoja vastaan.” Lähimaastossa on retkeilyreitti "Taisteluiden polku", jota emme tällä matkalla kuitenkaan lähteneet kiertämään.

Rovaniemen keskustan aukio on nimetty vuonna 2006 Lordi-yhtyeen euroviisuvoiton kunniaksi. Aukiolle pystytetyissä sementtikilvissä ovat yhtyeen jäsenten nimikirjoitukset ja kädenjäljet; Awa, Kita, Mr. Lordi, Amen ja OX.

Majapaikkamme roadtripin ajan oli Santa´s hotel Saariselkä. Huone oli kolmannen kerroksen tilava, saunallinen huone. Parvekkeelta oli mukava katsella maisemia, pihapiirissä käppäileviä poroja ja yötöntä yötä. Ja kuunnella turistien puheensorinaa, kun bussilastillisia eri maista tulevia turisteja majoittui alueen hotelleissa. Saariselkä oli matkallemme oivallinnen majoituspaikka, sillä se oli sopivan etäisyyden päässä roadtrippimme pääkohteista Norjan puolella - Kirkkoniemi ja Pykeija.

Hotellihuoneessa oli erinomaiset valoverhot ja näin saimme pimennettyä huoneemme yön ajaksi sekä hyvä ilmastointi huoneen viilentämiseen. Aamulla klo 6.45 ihastelimme parvekkeella säätä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli 22 astetta. Siinä oli pohjoiseen suuntautuvan kesälomamatkan sääelementit todellakin kohdillaan!

Roadtrippimme ensimmäinen pääkohde Norjan puolella oli Kirkkoniemi (norjaksi Kirkenes). Snap kartalla näet Martta Matkaajan kohteessa.

Kirkkoniemessä oli 1900-luvun alussa vain muutamia taloja ja kirkko. Vuonna 1906 Kirkkoniemeen perustettiin Bjørnevatnin kaivos, minkä jälkeen muutamassa vuodessa kaupunkiin muutti tuhansia ihmisiä. Rautakaivosten malmia rikastettiin ja laivattiin vuoteen 1996 asti, jolloin kaivos suljettiin. Kaivos on avattu tuon jälkeen uudestaan, mutta en löytänyt varmaa tietoa siitä, mikä on kaivostoiminnan tämän hetkinen tilanne. Kirkkoniemen merkittävä elinkeino nykyään on turismi.

Alue oli toisen maailmansodan pommitetuimpia ja kylä tuhoutui lähes kokonaan. Ennen sotaa rakennukset Kirkkoniemessä olivat tyyliltään saamalaista, norjalaista ja suomalaista arkkitehtuuria. Sodan jälkeinen jälleenrakentaminen norjalaisti arkkitehtuurin.

Kirkkoniemen keskustan kävelykadulla kävellessämme bongasin käsityötarvikekaupan. Kaupan ikkunasomistusta katsellessani kaupan ovi suorastaan imaisi minut sisään liikkeeseen. Kaupassa oli hyllytolkulla norjalaisia lankakeriä, nappeja ja ompelutarvikkeita. Ostin kaksi metriä Norjassa valmistettua nauhaa, mikä maksoi noin 23 euroa.

Kirkkoniemen keskusaukiolla on sodanaikaisille äideille omistettu muistomerkki.

Kirkkoniemen kirkko on Etelä-Varangin evankelis-luterilaisen seurakunnan vuonna 1959 valmistunut kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1944 sodassa tuhoutuneen kirkon paikalle. Katujen nimikyltit ovat länsimaisin ja kyrillisin kirjaimin, sillä alueella asuu venäläisiä, kveenejä ja muita suomenkielisiä.

Meriharakka on kahlaaja, jonka tuntomerkkejä ovat porkkananvärinen ja -muotoinen pitkä nokka sekä leveä valkoinen siipijuova. Meriharakka syö ennen kaikkea simpukoita ja ostereita sekä myös hyönteistoukkia ja pikkukaloja.

Ostoskeskuksessa olevassa liikkeessä oli myynnissä erilaisia ja eri merkkisiä suomalaisia keittiötavaroita, kuten esimerkiksi Muumi-mukeja.

Kirkkoniemestä matkasimme Varangin vuonossa, Jäämeren rannalla, sijaitsevaan Pykeijaan (norjaksi Bugøynes). Pykeijan asukkaista suurin osa on 1800-luvun puolivälissä, katovuosina, Lapista nälkää ja köyhyytta pakoon lähteneiden suomalaisten jälkeläisiä.

Alueen suurimmat tulonlähteet ovat matkailu ja kuningasravun pyytäminen. Turisteilla on mahdollisuus osallistua rapuretkille. Kuningasrapu on vieraslaji, jonka leviämistä pyritään estämään, tosin samalla alueen tärkeää elinkeinoa pyritään edistämään. Neuvostoliittolaiset toivat ravun aikoinaan Tyynenmeren alueelta pohjoiseen, mistä rapukanta levisi Barentsin merellä ja Varangin vuonoon.

Muistomerkki Pykeijaan muuttaneiden suomalaisten muistoksi - "Kiitos esi-isillemme". Muistomerkin tekijä on suomalainen taiteilija Kitty Tennberg.

Vuonna 1962 kylään valmistui tie, mitä ennen Pyjeijaan oli kuljettu lähinnä vesiteitse. Alueen kalastuslaitosten suljettua 1980-luvulla kylä joutui vaikeuksiin. Ihmiset eivät halunneet muuttaa pois, vaikka toimeentuloa ei ollut. He laittoivat 15.8.1989 lehti-ilmoituksen Dagbladetiin, missä pyjeijalaiset tarjosivat kyläyhteisöään myytäväksi. Kylä ei mennyt kaupaksi, mutta se sai julkisuutta ja turistit kiinnostuivat paikasta.

Pykeijalaiset puhuvat norjaa sekä vanhaa suomea, kveeniä. Kveenin kieli muistuttaa Tornionjokilaakson alueella puhuttavaa meänkieltä. Vuonna 2005 kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa. Vuonna 2010 Pykeijassa oli 250 asukasta.

Kyllä! Vesi Jäämeressä on kylmää!

Ajelimme upeita norjalaisia ja suomalaisia maisemia ihastellen majapaikkaamme Saariselkään. Tulomatkalla Sodankylässä meni +30 asteen lämpöennätys rikki! Illalla Saariselän majapaikassamme saunoimme ja istuskelimme välillä "vilvoittelemassa" parvekkeella (ulkona myöhään illallakin +25 astetta) ja ihastelimme Lapin yötöntä yötä. Ja todellakin - suomalainen saunoo myös hellepäivinä :)

Kotimatkalla pysähdyimme Sodankylän Tankavaaraan ja kävimme maailman ainoassa Kansainvälisessä Kultamuseossa. Museon perusnäyttely kertoo Lapin kultahistoriasta ja vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa on näyttelyosioita yli 20 eri maasta. Museon tarjonta on mielenkiintoinen, joten tähän kohteeseen kannattaa varata aikaa.

Kultahippujen nimet koon perusteella: hengetön, täi, russakka, lude ja saivare. Kultamuseon altaalla oppaan ohjauksessa voi kokeilla vaskoolin käyttöä ja nähdä, kuinka kulta painavampana jää vaskoolin pohjalle. Näimme ryhmän kultakuumeisia huuhtomassa kultaa Kultamuseon ulkoaltaalla. Saaliina heillä todentotta oli kultahippuja ja korukiviä! Emme antautuneet kultakuumeen vietäväksi, vaan lähdimme ajelemaan kotiin. Matkalla kyllä kertailimme museossa näkemäämme.

Intopinkeänä Martta Matkaaja kuvaili vielä kotimatkallakin tiellä käppäileviä aitoja Lapin poroja.

Kotimatkalla kurvasimme Pelkosenniemelle nähdäksemme Andy McCoy -patsaan. Patsaan on hongan sydänpuusta veistänyt Matti Hulkko, Andy McCoyn setä. Korkeutta patsalla on 3,6 metriä.

Kotipihaan päästyämme oli näky hurja; auton keulassa oli kirjava lajitelma erilaisia liiskaantuneita ötököitä ja ökkömönkiäisiä.

Matkakuvakirja Martta Matkaajan opastuksella Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtripiltä päättyy kuvaan Jäämeren rannalta. Kiitos matkaseurasta! :)

Matkailijan Narvik, Norja

Ylläksellä päätimmekin muuttaa Lapin kierroksemme matkaksi Norjaan :D Varasimme illalla Booking.com kautta hotellihuoneen Narvikiin, katsoimme GoogleMapsilla reitin ja niin matkasuunnitelman uusi versio oli valmis.

Martta Matkailija kutsuu sinut nyt siis nojatuolimatkalle Ruotsin läpi Norjaan!

Käytimme matkalla GoogleMaps sovellusta. Sovellus oli matkallemme varsin sopiva ja se tarjosi myös vaihtoehtoisia reittejä.

Ajoimme Norjaan Kiirunan (ruots. Kiruna kommun) kautta. Matkaa Ylläkseltä Kiirunaan on 253 km ja ajallisesti GoogleMapsin mukaan menee 3 tuntia ja 11 minuuttia. No, menikö yli vai ali tuon ajan, en osaa sanoa, kun ei ihan niin kelloa tuijottaen kuitenkaan ajeltu :)

Kiirunassa pysähdyimme syömään. Kaivos vie miljöössä lähes kaiken huomion. LKAB on aloittanut malmin louhimisen Kiirunassa yli sata vuotta sitten. Kaupunki on kasvanut kaivoksen viereen. Poraukset on päätetty viedä 1365 metriin ja louhinta etenee viistosti 60 asteen kulmassa kohti kaupunkin alla olevaa maaperää. Tämä uusi poraussyvyys aiheuttaa sen, että vuoteen 2035 mennessä täytyy muuttaa 10 000 henkilöä ja 5 000 asuntoa.

Kiirunan keskusta siirretään kolme kilometriä itään päin. LKAB on Ruotsin valtion omistama kaivosyhtiö, joka vastaa pääosin Kiirunan keskustan siirtämisen kuluista. Yhtiö lunastaa siirrettävän alueen taloja ja rakennuttaa taloja uudelle alueelle. Kiirunan asukkailla on mahdollisuus valita joko korvauksen asunnostaan tai uuden asunnon. Kokonaisen kaupunkikeskustan siirto on ainutlaatuista maailmassa ja niinpä Kiirunan siirrosta on tulossa nähtävyys.

Ensimmäiset näkymät Norjasta ovat todellakin vaikuttavat! Näitä maisemia katsoessaan tuntee tällainen huikeasti pienempiin maantieteellisiin mittakaavoihin tottunut kainuulainen itsensä kovin, kovin pieneksi.

Norjassa vuorien huipuilla oli lunta, maasto muuttui karuksi kivikoksi ja kasvillisuus matalaksi.

Rajan jälkeen Norjan puolella oli useita mökkejä, jotka olivat rakennettu varsin karuihin ja vaativiin ympäristöhin vuoren rinteille ja lumien sulamisvesien muodostamien vesien äärelle. Pähkäilimme, että onko mökit vuokratonteilla vai ovatko ne omalla maalla, millainen rakennusluparumba noiden mökkien rakentamista ennen pitää käydä, miten ja mistä vesi saadaan mökkeihin ja entäpä mihin menee jätevesi, millainen vessasysteemi mökeissä on... Näihin kysymyksiimme emme kuitenkaan lähteneet etsimään mökkiläisiltä vastauksia, vaan kunnioitimme mökkiläisten yksityisyyttä ja jatkoimme matkaamme Narvikiin.

Narvik on satamakaupunki, mikä näkyy myös kaupungin vaakunassa. Alueellisesti se kuuluu Pohjois-Norjaan.

Narvikin tärkein tulonlähde on satama. Se on rahtimäärältään Norjan suurimpia.

Narvikin läpi kulkee rautatie, jota pitkin suurin osa Kiirunassa tuotetusta rautamalmista tuodaan satamaan laivoihin lastattavaksi. Kiirunavaarassa LKAB:n rikastamossa ja pellettilaitoksessa tuotetaan vuosittain noin viisi miljoonaa tonnia pellettejä.

Norja on vuonojen ja vuorien maa. Matkalla yritimme useita siltoja, jotka yhdistavät salmia toisiinsa.

Henkilöautolla kulkeminen oli vaivatonta. Liikenne oli paikoin vilkastakin, mutta turvallista, vaikka kaikki eivät huomanneet nopeusrajoituksia ja tiet olivat erittäin mutkaisia.

Tässä on rakenteilla oleva silta. Jos minun pitäisi kiivetä tuonne ylös töihin, niin silta jäisi rakentematta. Tai ainakin sen valmistuminen myöhästyisi roimasti aikataulustaan.

Matkallamme ajoimme myös vuoria oikovissa maantietunneleissa.

Maantietunneleissa ajellessamme syntyi puolankalaista pessimisfilosofiaa "Kun näet valoa tunnelin päässä, onkin edessäsi jo toinen tunneli." ;D

Oli laskuveden aika. Netistä löytämäni tiedon mukaan vuorovesivaihtelu on voimakkaimmillaan 2-3 päivää ennen ja jälkeen täydenkuun.

Rakkolevä vain poksui, kun steppailin simpukoiden muodostamia saarekkeita väistellen kohti vesirajaa. Olihan se nimittäin käytävä kokeilemassa Antlantin lämpötilaa käsituntumalta. Ei ainakaan rannassa tuntunut liian kylmältä. Uimaan en kuitenkaan rohjennut mennä, kun oli tuntematon ranta ;)

Kaupungissa ja lähialueilla on useita muistomerkkejä liittyen alueen dramaattiseen historiaan ja mihin voi perehtyä Narvikissa olevassa sotamuseossa.

Torilla oleva patsas symboloi rauhaa ja tulevaisuutta. Patsasta ympäröi ruusupensaat.

"Fred er lofte` on fremtid" (Rauha on lupaus tulevasta)

Narvikin sotamuseon vieressä oleva muistomerkki. Tekstit heijastuvat muistomerkin pinnasta oikein päin katsojalle.

"Takk til våre allierte" (Kiitos liittolaisillemme)

Norjalaisesta kaupassa on runsaasti kalatuotteita ja merenantimia. Norjalaiset syövät kalaa noin 55 kg/henkilö/vuosi (lähde Ruokatieto.fi). Kuvassa hotellin vieressä olevan kaupan kylmäaltaasta. Tästä asiakkaat voivat ottaa itse tarvitsemansa määrän meren antimia.

Tässä kaupassa oli digitaaliset hintalaput. Tuotteiden hinta- ja saatavuustiedot päivittyvät hintalappuihin automaattisesti. Kätevää!

Keskusrassa talot ovat lähellä toisiaan tai rakennukset ovat kiinni toisissaan. Piha-alueet ovat pääsääntöisesti pieniä.

Narvik on osittain varsin jyrkkää rinnettä ja rakennusten sijoittelu ja perustukset ovat sen mukaiset.

Osassa Narvikin alueista rakennukset ovat sulassa sovussa sekoitus uutta ja vanhaa.

Talot, niin uudet kuin vanhatkin, näyttävät kodikkailta ja kaupunki kaikessa kirjossaan viihtyisältä. Taloja kuvatessa ja ikkunoita mietin, miltä kodeissa näyttää sisältä. Millainen valomaailma kodeissa, on minkä värinen sisustus on, millaisia huonekaluja ja millaisia tauluja ja millaisia keittiöitä. Päätin tulevaisuudessa tutustua norjalaiseen sisutustukseen internetin ihmeellisen maailman kautta ;)

Sisustukselle näytti olevan tyypillistä laittaa ikkunoihin riippuvalaisin tai jalkalamppu.

Sähköä ilmassa - voimalinjoja näkee kulkevan pitkin vuorten rinteitä. Norja tuottaa erään netistä löytyvän lähteen mukaan 99% sähköstään vesivoimalla. Merkittävintä Norjan energiapolitiikalle on öljyntuotanto. Norjaa on vaurastuttanut 1960-luvun lopulla alkanut öljyn ja maakaasun poraaminen, jalostaminen ja vienti ulkomaille.

Norjalaisten energitutkijoiden mukaan tulevaisuudessa tuulivoimalla tuotetusta sähköstä voi tulla Norjalle öljyn tavoin merkittävä vientituote.

Matkammemme ei jatkunut aamulla aivan suunnitelmien mukaan. Auton rengas oli tyhjentynyt. Saimme hotellista asiallista apua asian hoitamisessa.

Tulomatkalla ennen Norjan rajaa oli useita tietyömaita. Rengas todennäköisesti särkyi silloin ja tyhjeni yön aikana.

Mikäs siinä sitten oli apua odotellessa runsaan aamiaisen jälkeen terassilla auringon paisteessa mahtavia maisemia katsellessa. Odotellessamme seurailimme hotellista matkaa jatkavia ja hotelliin majoittuvia turisteja. Ja tietenkin hyödynsimme hotellin maksutonta Wifiä :)

Kotiin ajelimme Haaparannan kautta.

Kilometrejä kertyi ja kilometrejäkin enemmän kokemuksia ja elämyksiä.

Ehkäpä Norjan matkailullinen valloituksemme jatkuu ensi kesänä :)