Syyslomasella Tallinnassa 1/2

Martta Matkaaja kävi pienellä syyslomasella Tallinnassa.

Matka Kajaanista Helsinkiin taittui niin sukkelaan, että aikaa jäi kierrellä sataman äärellä olevaa asuinaluetta ja shoppailla Verkkokauppa.comissa.

Ja mitä Martta bongaa syyslomasellaan? Jätkäsaaren peruskoulun! On kyllä korkealla koulun ovi, tuumastelee Martta ;)

Tämä rakennus teki vaikutuksen. Oli oikein käytävä naputtamssa seinää ja todeta, että kyllä se tosiaan on keraamisin laatoin päällystetty!

Pihat ovat Jätkäsaaressa pieniä, mutta asuinalueen keskelle valmistuu iso, alueen keskellä polveileva puistoalue.

Hieman kuohuvaa ja...

hemmotteluhoitoja syyslomasen kunniaksi.

Näimme upean auringonlaskun!
Menneiden aikojen Loveboat -tvsarjan tunnusbiisiä mieleen palautellen Martta kuvaili into pinkeänä kännykällään upeaa auringonlaskua.

Illallinen Grande buffetissa. Oi voi, miten ihania kalatorin herkkuja!

Seuraavana aamuna runsaan aamiaisen jälkeen teki todellakin mieli kävellä pitkin Tallinnan katuja.

Tallinnan Foorumin kultainen muna ja munatuoleja.

Toimii se restaurointi näinkin. Upealta näyttää!

Tavataan siinä talon kulmalla :)

Viron kieli on niin ihana! Parvekkeella olevasta kyltistä ei jäänyt epäselväksi, mistä on kyse; Myydään kortteeri.

Siinä on arkkitehdillä inspiraatio iskenyt. Hienolta näyttää!

Tallinnan vanhan kaupungin toinen porttitorneista ja McDonalds.

Ovet olivat avoinna meille <3

Suomen valtiolippu saa olon tuntumaan kotoisalta.

Tiesithän, että "Suorakaiteista valtiolippua käyttävät Suomen lipusta annetun lain viidennen pykälän mukaan eduskunta, ministeriöt, ministeriöiden alaiset keskushallinnon virastot ja niihin verrattavat virastot ja laitokset (myös poliisin valtakunnalliset yksiköt ja poliisilaitokset), korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, hovioikeudet, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Suomen ulkomailla olevat diplomaattiset tai niihin rinnastettavat edustustot ja lähetettyjen konsulien johtamat konsuliedustustot, Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, Suomen Akatemia, julkisoikeudelliset yliopistot, rajavartiolaitos sekä valtion alukset." Lähde Wikipedia.

Rakennus, jonka katolla Suomen valtiolippu liehui, on Suomen suurlähetystö.

On näitä katuja jokusen kerran tallattu ja aina nämä näkymät jaksavat ihastuttaa.

Perinteiset, mutta aina niin ihastuttavat ja kiinnostavat kuvakulmat Tallinnasta. Vanhan kaupungin rakennusten takaa näkyy uudempia rakennuksia.

Korkealla kasvaa koivu.

Siinä me ihastelimme näkymiä - me, ryhmä japanilaisia turisteja ja lokki.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa + teksti Lindamäen opaskyltissä :)

Linda itse.

Lindamäki on 1860-luvulta peräisin oleva puisto. Se on nykyisin merkittävä kasvillisuutensa ansiosta.

Lindamäen puistossa kasvaa 26 eri puuta, joista seitsemän lehmusta on noin 200 vuoden ikäisiä.

Näkymä Lindamäen puistosta.

Upea ruska!

Moderni ja perinteinen rakentaminen kohtaa.

Osa rakennuksista on restauroitu, jotkin vielä kaipaavat vasaraa ja sivellintä.

Innostuimme kävelemään meille uusia katuja ja eksyimme. GoogleMapsin avulla paikallistimme itsemme ja totesimme myöhästyvämme laivasta, jos lähdemme satamaan kävellen. Löysimme taksin ja hurautimme sillä satamaan. Kyyti oli niin rivakka, että pidimme oven kahvoista kiinni. Hintaa tuolle lystille tuli 4 euroa.

Kohti Helsinkiä seilatessamme iski salama ja tuli reipas raekuuro. Semmoinen keli se syyslomasella tahtoo olla :D

Syyslomasen jatko-osa 2/2 ilmestyy lähiaikoina...

Martta juhlii matkaillen 😊

Eilen oli syntymäpäiväni. Tämä Martta juhli syntymäpäiväänsä tänä vuonna matkaillen. Pääset nyt nojatuolimatkalle Martta Matkailijan mukana juhlamatkan Eilisiin kohteisiin.

Rovaniemellä pysähdyimme Joulupukin pajakylään Napapiirillä. Pajakylässä on mm. lukuisa määrä kauppoja ja Joulupukin pääposti.

Ikuistimme pohjoisen napapiirin sijainnin ja siirryimme sen yli arktiselle alueelle. Napapiiri on kartalla näkyvä raja, jossa aurinko pysyy 24 tuntia horisontin yllä (kesällä - keskiyön aurinko) tai alla (talvella kaamos).

Kerrotaan, että moni pitää napapiiriä kiireen ja stressin rajana, jonka pohjoispuolelle nämä ilmiöt eivät kuulu.

Postikonttorin lajitteluhyllyssä oli lasin takana nähtävissä useista eri maista Joulupukille tulleita kirjeitä.

Tarpeeksi isoksi tultuaan Lapset voivat luovuttaa tuttinsa postikonttorissa olevaan keräyslaatikkoon. Nämä tutit menevät uusiokäyttöön vauvatontuille ja vauvaporoille.

Tapasimme asiaan kuuluvasti Joulupukin ja kerroimme hänelle lahjatoiveitamme ;D

Meitä turisteja oli paljon ja eri maista. Joulu kaikkine koristeineen ei jouluihmisestä tuntunut mitenkään omituiselta heinäkuussa. Nähtävää ja koettavaa olisi ollut pitemmäksi aikaa, mutta oli aika jatkaa matkaa koti Äkäslompoloa.

Äkäslompolossa Martta shoppaili tietenkin Jounin kaupassa. Kauppa mainostaa olevansa Lapin suurin ja kairan rouhein kyläkauppa. K-ketjun Sekatavarakaupassa tarjontaa piisasi ja asiakkaita oli niin, että kolme kassaa veti asiakkaita solkenaan.

Martta matkailijaa ilahdutti paikallisten tuotteiden reilusti esille tuominen.

Mukaan lähti lähellä leivottu (Kolari) Sammalvaaran Leipomon Lapin rieska.

Kaulanen on sanonut, että jokainen tunnettu matkailukohde tarvitsee maamerkkinsä. Tässä Jounin kaupan pihalla se todellakin on - Pudasjärveltä kotoisin olevan taiteilija Kimmo Takaraution tekemä maailman suurin poro! Poro on ilman sarvia 5 metriä korkea, sarvien kanssa 6 metriä ja pituutta porolla on yli 10 metriä! Materiaalina taiteilija on käyttänyt rautarungon päälle polyuretaania ja lasikuitua. Poro on viimeistelty kynäruiskumaalauksella. Upea maamerkki, tuumailee Martta.

Pikaisen Lapland Hotels Saaga -hotelliin tutustumisen jälkeen Martta pulahti kylpylän altaaseen uimaan ja pistäytyi rentoutumassa mentholin tuoksuisessa höyrysaunassa.

Päivän päätteeksi Martta Matkailija mietiskeli kaikkea päivän aikana näkemäänsä ja kokemaansa katsoen näkymää hotellihuoneen ikkunasta. On siinä näkymä kohdillaan - Yllästunturin on kaunis karuudessaan.

Matka jatkuu :)

Martta matkaili Kuhmossa - "Näe ja koe Kuhmoa tunnissa" -kierros

Marttamatkaili jälleen - se on tämä kesäloma sellaista aikaa. Viime viikolla minulle tarjoutui mahdollisuus kävästä myös Kuhmossa. Ja ei kun matkaan. Kohteessa minulla oli noin tunti aikaa tutustua Kuhmoon. Tässä on #visitkuhmo-matkakertomus ei niin perinteisestä näkökulmasta :)

Suuntasin ensimmäisenä torille. Kyllä joka paikkakunnalta ainakin yksi patsas tai muistomerkki on bongattava ja toriltahan se löytyikin. Laukunkantaja-patsas on muisto karjalaisesta laukkukauppiaasta.

Patsasta aikani katseltuani ja Kuhmon historiallisia asioita mietiskeltyäni suuntasin kulkuni Kaesan Kotileipomoon. Tänään on hyvä päivä herkutella :)

Kaesan Kotileipomo on Kuhmossa käydessä aina ehdoton käyntikohde! Leipomon tuotevalikoima on erittäin monipuolinen ja runsas!

Kuhmossa ja Kaesan Kotileipomossa kun ollaan, niin ostin tietenkin rönttösiä (kuvassa oikealla) ja teoksia (kuvassa vasemmalla). Rönttönen on Kaesan Kotileipomon tuotteista kuuluisin kainuulainen perinneherkku. Rönttösessä on ruiskuori täytettynä rukiilla imellettynä ja puolukalla höystettynä perunalla. Teos on rukiiseen kuoreen leivottu piirakka. Tällä kertaa ostin poroteoksia.

Lisäksi ostin lohikukon. Kainuulainen avokukko on hapanleipäkuoreen leivottu ja täytteenä on joko muikkua, siikaa, haukea tai kirjolohta.

Koska aikaa Kuhmoon tutustumiseen oli käytössä rajallisesti, en ehtinyt jäämään leipomon yhteydessä olevaan kahvilaan fiilistelemään.

Kuhmo-talo kävin katsomassa vain pihalla seisoskellen, koska se on kohteena ihan oma reissunsa. Kuhmo-talo sijaitsee Kuhmon keskustassa Lammasjärven rannalla.

Sää oli varsin kesäinen; aurinko paistoi ja tuuli oli tämän kesän mukaisesti raikas. Tämän hyvän sään innoittamana päätin kulkea osan opastettua rantareittiä ja tutustua Kuhmoon tuosta näkökulmasta. Kuhmo-talon pihalla oli yksi reitin kohteista - veteraanien muistomerkki.

Kyltin äärellä pohdiskelin, että kova on suihke ja suhina maankunnanrannan vierasvenesatamassa hyvällä säällä!

Maakunnanrannassa on Tervansoutajapatsas.

Kaupallinen tervanpoltto oli Kuhmossa laajimmillaan 1890-luvun lopulla. Esimerkiksi vuonna 1897 tervaa soudettiin Kuhmosta Ouluun 15 000 tynnyriä. Kuhmo oli tuolloin Suomen suurin tervantuottaja; Kuhmo oli tuottanut vuoteen 1900 mennessä 1/6 koko Suomen tervan tuotannosta. Rautatien valmistuminen Kajaaniin (1904) lyhensi tervansoutumatkaa, mutta tuolloin tervanpolton aika alkoi olla jo ohi.

Kuhmon uusklassista tyyliä edustava kirkko valmistui vuonna 1816. Kirkon on suunnitellut J. Rijf. Kirkko pommitettiin talvisodassa käyttökelvottomaksi. Kirkko on korjattu nykyiseen asuunsa vuonna 1985.

Kuhmon kirkko on yksi tiekirkoista. Kaikki noin 260 tiekirkkoa löydät tiekirkot.fi-verkkopalvelusta, jonne on listattu myös kirkkojen aukioloajat. Teiden varsilla olevat tiekirkko-liikennemerkit johdattavat avoimiin kirkkoihin.

Sotkamon Urkurakentajat Oy on valmistanut pohjoismaista romanttista tyyliä edustavat 38-kertaiset urut vuonna 1999.

C. L. Engelin piirrustusten mukaan rakennettu kellotapuli valmistui vuonna 1862.

Kuhmon kirkko on yksi tiekirkoista. Kaikki noin 260 tiekirkkoa löydät tiekirkot.fi-verkkopalvelusta, jonne on listattu myös kirkkojen aukioloajat. Teiden varsilla olevat tiekirkko-liikennemerkit johdattavat avoimiin kirkkoihin.

Kirjaston vieressä rannalla on Irma Laukkasen Valonhuone taideteos (1992).

Reitti kulki Pajakkakoskelle. Tutkin koskimaisemia myös sillan alta katsottuna :)

Pajakkajoessa yhtyvät Kuhmon laajat järvi- ja jokivesistöt. Pajakka on vesimäärältään Kainuun suurin vapaana kuohuva joki. Se on vaelluskalajoki, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kalapaikan. Kalastamaan mennessä tulee perehtyä paikallisiin kalastuslupiin, nimittäin näin kyltistä niitä olevan useita erilaisia!

Päätin tämän kertaisen Kuhmon tutustumiskierroksen kulkemalla pitkin taianomaista, valtavien lehtikuusien muodostamaa lehtikuusikujaa. Lehtikuusikuja on rauhoitettu luonnonsuojelulailla vuonna 1956.

Ja tähän päättyy "Näe ja koe Kuhmoa tunnissa" -kierros.

Kiitos nojatuolimatkaseurasta!