Raparperipannukakku ja kanelivaniljakermavaahto

Ajelin mutkan ystäväni luona Kontiomäessä vaihtamassa kuulumisia. Talven mittaan olemme olleet yhteydessä puhelimitse ja sovimme näkevämme kesälomallani naamatusten. Nyt toessaankin oli viimeinkin sen aika. Siinä me sitten istuimme ja vaihdoimme kuulumisia teekupin ja herkkujen äärellä.

Kotiin lähtiessäni sain mukaani raparperejä. Ja voi mahdoton, miten mahtavan kokoisiksi ne olivatkaan ystäväni puutarhassa kasvaneet! Raparpereistä saan tehtyä vaikka ja vallan mitä herkkuja.

Aloittelin tekemällä raparperipannukakun ja tällainen ohjeesta sitten tuli:

RAPARPERIPANNUKAKKU

5 dl rapaperipaloja
5 dl kevytmaitoa
3 kananmunaa
0,5 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoa
3 rkl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl ruokaöljyä

1. Kuori ja paloittele raparperi pieniksi kuutioiksi.

2. Riko munat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki.

3. Lisää maito, ruokaöljy, sokerit, suola ja jauhot. Vatkaa hyvin.

4. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

5. Ripottele raparperinpalat tasaisesti taikinan päälle, myös reunoille.

6. Paista 225 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes pannari on saanut hieman väriä pintaan.

Tarjoile kanelivaniljakermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.


KANELIVANILJAKERMAVAAHTO

2 dl kuohukermaa
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia

1. Vatkaa kerma vaahdoksi.
2. Sekoita vaniljasokeri ja kaneli kermavaahtoon.

Huomenna linja-autollinen Kainuun Marttoja suuntaa kohti Oulua pohjoisten piirien marttapäiville. Osallistun ensimmäistä kertaa marttapäiville. Mukava lähteä katsomaan, millaisesta tapahtumasta on kyse. Palaan aiheeseen ensi viikolla.

Raparperinpirtsakkaa viikonloppua!

Runopostaus - sisältää runoja ja runokirjavinkit :)

Tänä aamuna hain kaupasta laatikollisen Sukevan mansikoita. Päivä on siis aloitettu mansikoilla ja kermavaahdolla

Tänään on paistanut aurinko ja auringon paistaessa ripsautti pikkuisen kuuron verran vettä. Nurmikon leikkaaminen on erityisen lämmintä jumppaa, mutta leikattava oli, koska viikonlopuksi on luvattu sadetta.

Riikan risteilyn postaus on työn alla, mutta se vaatii aikaa ja paneutumista siinä määrin, että juuri nyt ei malta olla niin kauan koneen ääressä. Risteilystä juttua siis myöhemmin. Tänään on viimeinen lomaperjantai ja aurinko paistaa!

Viime kesänä järjestin pyöreitä vuosia täyttävälle ystävälleni lahjaksi runopicnikin. Lainasin kirjastosta runokirjoja, joista etsin tilaisuuteen ja juhlaan sopivat runot ja luin ne hänelle picnikillämme. Tänä kesänä nuo samat kirjat osuivat taas kirjastoreissulla käsiini. Kirjat ovat Sinikka Svärdin ja Kyösti Niemelän Nainen parhaimmillaan sekä Sinikkä Svärdin Ruusu sinulle.

Tässä pari runomaistiasta näistä kirjoista. Toivon sinun etsivän nämä kirjat käsiisi ja lukevan näitä elämän makuisia runoja!


Elämä on tanssia

Elämä on tanssia.
Rivakkaa ripaskaa
pölyisellä parketilla,
tulista tangoa
tuhmilla taivutuksilla,
viatonta valssia
valkoisissa.

Elämä on tanssia.
Hersyvää humppaa
hilpeässä hiprakassa,
pontevaa polkkaa
pienessä pöhnässä,
jalatonta jenkkaa
jumalattomassa jurrissa.

Elämä on tanssia.
Silmät särkevinä
viiltävässä valossa,
umpisokeana
pilkkopimeässä,
hissutellen hiljaa
kauhu kantapäillä
tai hihkuen ilosta
hullun lailla.

Eipä ole ihme,
että välillä menee
askeleet sekaisin,
ja tanssijoilla on
pelkkiä liikavarpaita.

Kiitos että olet

Kun mikään ei onnistu,
sinä sanot:
kaikki järjestyy,
huomiseksi luvattiin
lempeää tuulta.
Ja aamun helisevissä oksissa
tuuli jo antaa
aavistaa itsestään.

Kun elämä hymyilee
kuin armonlaakson aurinko,
sinä sanot:
tätä täytyy juhlia,
tiesin että hyvin käy.
Enkä minä osaa muuta kuin
hymyillä.
Ystäväni,
kiitos että olet.

Hyvää alkavaa viikonloppua!