Lähdimme kävellen tutustumaan Riian nähtävyyksiin. Satamasta vanhaan kaupunkiin on noin 2 kilometriä, mikä on vähintäänkin sopivaa ja sangen suositeltavaa runsaan meriaamiaisen jälkeen.
Ennen maihin nousua saimme laivan infosta Riian kartan ja vastauksia kysymyksiimme koskien päivää Riiassa.
Tallink Siljan kautta oli mahdollisuus varata paikat opastetulle kiertoajelulle. Suuren suosion vuoksi kaikki bussit olivat täynnä - lisää tilattuja busseja myöten. Tämän tiesimme jo matkaa varatessamme, joten olimme varautuneet matkaopaskirjoin tutustuaksemme omatoimisesti Riiaan.
Matkaoppaita löytyi kirjastosta useita, joiden avulla löysimme helposti kaikki kiinnostavat nähtävyydet.
Neitsyt Marian kirkko Riian vanhassa kaupungissa.
Kaķis skatās uz logu = Kissa katsoo ikkunasta.
Googlekääntäjän avulla käännetty latviasta suomeksi :D
Yksityiskohta Riian vanhasta kaupungista.
Kulttuuritalo sijaitsee Tuomiokirkon lähellä.
Tuomiokirkon aukiolla (Doma laukums) on Radiotalo.
Aukion keskellä oleva pronssilaatta on vakuutena siitä, että Riian vanhakaupunki on Unescon maailmanperintölistalla.
Riian tuomiokirkko on Baltian suurin katedraali. Tuomiokirkon rakennuttamisen on aloitti Riian perustaja, piispa Albert, vuonna 1211. Kirkkoa on koristeltu ja laajennettu vuosien mittaan muiden kirkkojen tapaan.
Suuren killan talo (1330) muistuttaa venetsialaista palatsia. Talo on toiminut saksalaisten kauppiaiden yhteisön kokouspaikkana. Nykyisin talossa on konserttisali.
Meistaru 10 tunnetaan kahdesta mustasta kissasta.
Mikäli 1900-luvulla kaupungin raati myönsi henkilölle oikeuden olla talonomistaja, luettiin hänet joko Pieneen tai Suureen Kiltaan. Varakas latvialainen kauppias oli sijoittanut Suurta kiltaa vastapäätä olevan talon, Kissatalon, katolle kaksi kissaa, joista toinen pyllisti kohti kiltataloa. Tämä oli kauppiaan tapa osoittaa suuttumustaan, kun häntä ei hyväksytti Suuren killan jäseneksi.
Saatuaan tahtonsa läpi, kauppias käänsi lemmikkinsä soveliaampaan asentoon. Nykyään kissat katsovat filharmonikkojen salin suuntaan.
1300-luvulla rakennettu
Ruutitorni (pulvertornis) tuhoutui vuonna 1621 ruotsalaisjoukkojen hyökkäyksessä lähes kokonaan. 30 vuotta myöhemmin torni rakennettiin uudelleen ja seinistä tehtiin kestävyyden varmistamiseksi 2,5 metriä paksut. Muurarit esittelivät kestäväksi osoittautunutta rakennusta ampumalla tornia kanuunankuulilla. Pitkään tyhjänä olleen tornin vuokrasi saksalainen oppilaskunta yhdellä ruplalla vuodessa. Oppilaskunta löi rahoiksi myymällä vuosikymmenien aikana kertyneitä pulujen jätöksiä lannoitteeksi. Tänä päivänä torni kuuluu Latvian sotamuseoon (Latvijas kara muzejs).
Laima on kuuluisa latvialainen suklaamerkki. Laimalla on edelleenkin tehdas lähellä kaupungin keskustaa.
Mitä herkkuja pussista löytyykään?
Tällaisia suklaaherkkuja ostimme Laima-suklaakaupasta noin seitsemällä eurolla.
Suklaa oli oikeasti hyvää!
Kukkakauppias Laima-suklaakaupan vieressä. Matkaoppaan mukaan kukat ovat riikalaisten sydäntä lähellä (Riika ympäristöineen, kartta+opas, Otava).
Kuvasssa vasemmalla on ympäri maata kerätyillä varoilla hankittu Vapaudenpatsas (Brivibas piemineklis) paljastettii vuonna 1935 suurin juhlamenoin. Vapauden patsas on ollut latvialaisten kansallinen alttari, mihin lasketaan kukkia päivittäin. Koska Vapaudenpatsasta restauroitiin, niin jätimme patsaan lähemmän tarkastelun seuraavaan Riian matkaan.
Oikealla Laiman kello (Laimas pulkstenis), joka on ollut Riian valmistumisestaan vuonna 1924 asti suosituimpia tapaamispaikkoja. Nimensä se on saanut Latvian kuuluisimman suklaatehtaan mukaan.
Oopperatalo (Latvijas Naciomälä opera) ja puisto, jotka on Latvian ylpeyden aiheita. Aikoinaan saksalaisten teatterina toiminut kansallisoppera, joka melkein tuhoutui kaasuvuodossa. Kansallisoopperasta tuli Riian ensimmäinen sähköistetty rakennus.
Nymfipatsas puistossa oopperatalon edessä.
Vanhoja ja uusia rakennuksia samassa katunäkymässä.
Vanhoihin ensimmäisen maailmansodan aikana ilmalaivahalleina käytetyihin paviljonkeihin perustettu kauppatori on ehdottomasti nähtävä Riiassa. Kauppatori on täynnä kasvis-, kala- ja säilykekojuja. Torilla on kolmisen tuhatta myyjää ja kolminkertainen määrä asiakkaita.
Kauppatorilta ostimme hunajaa. 400g hunajaa maksoi 3,60€.
Latvialaiset maistelevat hunajaa kuin ranskalaiset viinejä, sanottiin matkaoppaassa. Niin Martta Matkaajakin laitettiin hunajaa ostaessaan maistelemaan erilaisia hunajia ennen ostopäätöstään. Ja todellakin - hunajissa on eroja.
Martta Matkaaja valitsi lohkeavaa hunajaa ei ole vaivattu pehmeäksi, vaan se on saanut kiteytyä vapaasti. Tällaista hunajaa on helppo annostella teehen.
Latvia itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991. Vuonna 2003 pidettiin kansanäänestys EU:iin liittymisestä ja seuraavan vuoden alusta Latviasta tuli EU:n jäsenmaa. Latvia liittyi samana vuonna myös Natoon.
Uusi ja vanha kohtaa Riiassa paikoitellen jopa näin selvästi.
Iltapäivällä tulivat säätiedotusten lupaamat sadekuurot ja mikäpä sen mukavampaa kuin istuskella lounaalla Sunshine -ravintolassa.
Tilasimme ruokajuomaksi paikallista olutta. Tarjoilija kertoi tuovansa maan parasta olutta - Aldaris Mežpils Alus. Vuonna 1865 perustettu panimo, Aldaris Brewery, on yksi Latvian suurimpia ja pääkaupungissa Riikassa.Panimo: Aldaris (Carlsberg)
Olutta kuvaillaan seuraavasti: "Maku: Mežpils Alus on hyvin tyypillinen amber lager/vienna- tyylinen olut. Sen humalointi on kevyttä ja aromi lähinnä leipämäisen maltainen ja viljainen sekä makeasti karamellinen. Ulkonäkö ja koostumus: Sen koostumus on keskitäyteläinen ja suutuntuma keskihiilihappoinen sekä melko vetinen. Rungoltaan se on kullanvärinen ja kirkas sekä vaahtokukaltaan niukka ja pitsimäinen. Tuoksu: Aromiltaan olut on hennosti mausteinen ja ruohomainen, mutta muutoin hyvin makunsa kaltainen."
Tyyliltään olut on Amber Lager/Vienna ja käymistavaltaan se on pohjahiivaolut.
Sunshine -ravintolan ruuat tuotiin vieressä olevasta Harley Davidson -ravintolasta. Tuossa ravintolassa olivat myös Sunshine -ravintolan wc:t Marilyneille ja Elviksille.
Mustapäiden talo (Melngalvju nams), Riian symboli, on rakennettu 1334. Talossa toimi naimattomien kauppiaiden kilta. Huhujen mukaan heidän juomingit olivat legendaarisia. Asiantuntijoiden mukaan talo sai nimensä joko killan jäsenten mustista hatuista tai heidän suojeluspyhimyksestään, maurilaisesta Mauritiuksesta.
Tämä hollantilaista renessanssia edustava rakennnus paloi vuonna 1941 pommituksissa. Talo on rakennettu uudelleen Riian 800-vuotisjuhlia varten vuonna 2001.
Oi! Tällaisesta RUUSUhuivista Martta Matkaaja on haaveillut ja tässä se nyt on! Huivi löytyi Mustapäiden talon kanssa samalla aukiolla olevassa turistimyymälässä. Hinta 20 euroa.
Hiiohoi! Laivaan ja seilaamaan kohti Helsinkiä!
Goodbye Riika!
Tänne tulemme vielä uudestaan!
Kotimatkalla Martta Matkaaja katselee ulapalle ja tuumailee "Kyllä se maailman on selvästikin pallon muotoinen, maapallo, eikä pannukakku" ;D
