Joulun muistilista ja Martan joulukirja

Viikko jouluun! Jonkin verran olen jouluvalmisteluita tehnyt; paistanut joulutorttuja ja pipareita, laittanut kausivaloja, ostanut joululahjoja. Muutoin jouluvalmistelut ovat vielä edessäpäin.

Jos jouluvalmistelut ovat vielä "vaiheessa" (=kesken, kuten minulla) tahi hommat ihan hakusessa ja se paljon julkisuutta saanut joulustressi meinaa iskeä, niin eipä hätää. Marttojen joulusivuilta löytyy apua ja vinkkejä joulun suunnitteluun ja valmisteluun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Sivuilta löytyy mm. joulun muistilista. Muistilista on oiva apu, jos aikaa on vähän tai ajatus ihan hukassa, mistä aloittaisi. Listasta voi valita itselle sopivat kohdat tai lisätä siihen muistettavia asioita - tehdä joulun muistilistasta ja joulusta oman näköisen.

Marttojen vinkit jouluvalmisteluihin löytyy täältä KLIK
ja joulun muistilista täältä KLIK.

Martat ovat olleet järjen ääni monissa niin arkisissa kuin juhliin liittyvissä asioissa. Marttojen sivuilla neuvotaan, että kannattaa olla tehokas, kun tekemistä on paljon ja jättää kodin suursiivous joulun jälkeiseen aikaan. Marttojen joulusiivousvinkit löydät täältä KLIK.

Ihastuin Martan joulukirjaan!

Martan juhlakirja herättää joulumielen, auttaa suunnitelemaan jouluvalmisteluita ja toimii myös joulun muistilistana. Kirjasta löytyy siivousvinkkejä, askarteluohjeita, joululahjaideoita ja neuvoja joulukukkien hoitoon. Martan joulukirjan suurta antia ovat joulureseptit; kasvis-, kala- ja liharuoat, leivonnaiset ja juomat, suolaiset ja makeat, niin perinteiset kuin uudet versiot talvisista herkuista. Kirjassa kerrotaan miten rosolli, joulukinkku, joulupuuro, juureslaatikot ja lipeäkala ovat tuleet osaksi suomalaisen joulupöydän tarjoilua.

Tytär leipoi luumuisen Martan joulukirjan reseptillä luumuisen maustekakun. Maustekakun hän paistoi rengasvuoassa.

Iloista joulun odotusta!

Taikatalven helmihetkiä

Joululoman viimeinen aamu. Takana mahtavan mukava loma, joten flowssa mennään huomiseen.

Takana joululoman joulurauhaa, -rientoa ja -ruokaa, monia asioita välillä jopa liiallisuuksiinkin asti (Netflix/cMore leffoja/sarjoja putkeen katsottuna, jouluruoka ja -suklaa övereitä), jouluisella minilomalla pakkasien pakenemista tropiikkiin (Kuusamon Tropiikki), perinteisten reseptien lisäksi uusien kokeilua (Jouluruokien hävikkiruuat: porkkanapannukakku, perunarieskat ja kinkkupizza), neulomista (villasukat, pipo tupsua vaille valmis ja hartiahuivi aloitettu), kastajaiset jotka olivatkin kaikkien vieraiden iloiseksi yllätykseksi myös avioliittoon vihkimistilaisuus (onnea vielä kerran koko perheelle) ja lumitöitä (nyt on nimittäin täälläkin hanget korkeat nietokset).

Eilen kävimme ajelemassa Paakinmäellä, joka on Kajaanista noin 29 kilometrin päässä oleva pieni kainuulainen kylä Sotkamossa. Kyläläiset ovat vuodesta 1993 lähtien järjestäneet joulutapahtuman, jolloin he valaisevat kylää jäälyhdyin. Tämä perinne on alkanut muutamasta jäälyhdystä ja laajentunut naapurien yhteiseksi ilon tuojaksi kaikelle kansalle.

Valokuvin ei ikävä kyllä tapahtuman kauneutta ja tunnelmaa voi välittää samalla tavalla kuin paikan päällä käydessä. Tapahtuma toi tavoitteensa mukaisesti iloa ja hyvää mieltä ihmisille. Autojono ajoi kylän läpi verkkaisesti ja linja-autopysäkeillä oli tuurilla mahdollisuus pienen pieneen pysähdykseen ja kuvien ottamiseen. Tapahtuma oli ihmismassoista huolimatta lämmintunnelmaisen leppoisa ja kiireetön sekä ehdottomasti turvallinen tapahtuma - olihan tapahtumasta ja siihen liittyvistä turvallisuusseikoista kerrottu mm. maakuntalehdessä. Keltaliivisiä kyläläisiä oli tarkkailemassa liikenteen sujumista ja kylätalon parkkipaikalla oli liikenteen ohjaajilla homma hallussa.

1200 jäälyhtyä oli aseteltu helminauhoiksi ja erilaisiksi muodostelmiksi teiden varsille ja pelloille. Kylätalolta (Paakin vanha koulu) lähti lyhtyjen koristama polku viereiselle pellolle ja pihateille.

Käy katsomassa ja tykkäämässä Paakinmäen tapahtuman Paakin Jouluvalot / Xmas lights of Paakki -profiilia. Löydät sen täältä KLIK.

Kylätalolla oli kyläyhdistyksen kahvio. Makkaragrillin äärellä juttelin paakinkyläläisen Roopen kanssa. Kyselin häneltä vinkkejä jäälyhtyjen tekemiseen ja voin kertoa, että tuo nuori mies on todellakin jäälyhtyjen tekemisen mestaritasolla! Roope kertoi tekevänsä jäälyhtyjä 70 sangolla kerrallaan ja lyhtyjen tekeminen on aloitettava tekemään jo joulukuun puolella, että loppaiseksi ehtii. Naapuri tekee jäälyhtyjä kuulema 120 sangolla.

Roope kertoi, että jäälyhtyjen tekemiseen vaikuttaa pakkanen ja tuulen suunta. Jäälyhdyn jäätymiseen olisi mennyt eilisellä säällä (kymmenen astetta pakkasta ja tyyni) 10-12 tuntia. Tuuli nopeuttaa lyhtyjen jäätymistä. Tasaiset ja pyöreät reiät saadaan akkuporakoneeseen liitetyllä rasiaporalla.

Talven pimeää valaisevat jäälyhdyt, pakkanen ja kaunis kainuulainen kylämiljöö lumisine puineen! Tämän talven yksi taikatalven helmihetki löytyi ehdottomasti Paakinmäestä! Kiitos kaikille kyläläisille!

Hyvää Joulua!

Joululoma on tehnyt tehtävänsä; olin jo klo 6 niin virkkuakin virkeämpi, että lähdin Kajaanin pääkirkkoon sanajumalanpalvelukseen. Pakkasta -6 astetta, mikä tuntui viime päivien liki 20 asteen pakkasiin verrattuna varsin lauhalta säältä.

Kirkossa pappi saarnassaan käsitteli mm. joulun viettoa eri elämän tilanteissa olevien ihmisten näkökulmista ja näin hän kohdisti puheensa meihin jokaiseen aamutuimaan kirkkoon tulleeseen kuulijaan.

Pappi ei puhunut Kainuun murteella, mutta laitan tähän päivitykseen kainuulaisen jouluevankeliumin. Löysin Oulun Seudun Kainuulaiset ry:n nettisivuilta jouluevankeliumin kainuulaisen version, minkä Paavo Romppainen on näläkämoan kielelle veäntäny uuvempoa Roamatun keännöstä vilikuillen.

Kainuulainen jouluevankeliumi

LUUKKOAN MUKKAELEMA EVANKELJUMI

Siihe aekaan keisari Aokusti anto meäräöksen, jonka nojalla jokkaesessa kolokassa oli toemitettava verollelaetto. Kysseessä oli en­simmäenen sen sortin toemenpie ja se tapahtu Kirnijuksen hoijjellessa Syyrian leänin peällepäsmärin hommoa. Ja sitä vaste jokkaesen täöty mennä merkkuuttammaan ihtesä veroluvettelloon, itekkuhi ommaan moali­kyllääsä.

Jooseppi tälläöty tien peälle Kalilean Nasareetissa ja hankkiusi Juutean puolella olovaan Toavetin kaopunki Peetlehemmiin, Toavetin sukkuo kun kerta oli. Hän otti mukkaasa Marin, eokontekeleesä, joka oli viimmesillään pieniin päen. Ja heijjän siellä olon aekana alako esikoenen änkeötyö moalimaan. Mari pyöräötti tolokun olosen poijjan, keäräsi kapaloehi ja laetto seimeen köllöttämmään, heille kun ei ollu herunu selän sijjoa kortteeripaekasta.

Jonnii matkan peässä laetumella oli paemenie lampaetasa vahtimassa. Aevan varottamata heijjän eissä seistä törötti enkeli ja taevaallinen kirkkaos keänti pimmeyvven päeväksi. Paemenie meinasi ruveta pelottam­maan, van se enkeli toppuutteli, jotta elekeä hättäelkö: “Minä ilimotan ilosen assien kaekille. Teille on äskön syntynnä Vappaottaja, joka on Ristus ja Herra! Pistäkeäpä korvan toakse: työ löyvvättä kapaloijjun poekalapsen, joka moata vörnöttää seimessä”. Ja sammoa kyytie laetumen kulumalle pelemahti laoma taevaallista sotaväkkeä, joka äety laolamaan ja ylistämmään Herroa:

-Seepaotilla kunnia korkeuvvessa, moan peällä raoha ihmisillä, joesta Hän tykkejää.

Enkelilaoman mentyö poes taevaaseesa, paemenet alako puhhuo ruplat­tammaan: “Lampsitaan Peetlehemmiin! Siellä me soahaan nähä se, mistä nuo taevaan poijjat äskön hoasto”. Paemenet laetto töppöstä toesen etteen ja eipä aekoakaa kun ne löysi Joosepin ja Marin esikoespoijjan, joka nukkuo tuhnotti seimessä. Sen nähtyösä paemenet kerto kaekille, mitä niille oli ilimotettu. Ja jokkaenen, joka kuuli mitä ne pakisi, oli kerrassa äemän käkenä. Van Mari paeno kaekki assiet visusti mieleesä ja pähkäeli niitä iteksesä tovin aekoa.

Paemenet paeneli takasi laetumellesa siunaellen Jumaloa kaekesta, mitä oli tullu kuultuo ja nähtyö. Kaekki oli käöny justiisa sillä keinon kun heille oli kerrottuhi.

Leppoisan virkistävää joulua!