Näytetään tekstit, joissa on tunniste visit Kainuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste visit Kainuu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. tammikuuta 2020

Paakin jouluvalot 2020 - taikatalven helmihetki


Kävimme eilen illalla ihailemassa paakinmäkeläisten järjestämää joulutapahtumaa. Paakinmäki on pieni kainuulainen kylä Sotkamossa. Matka Kajaanista Paakinmäkeen on noin 29 kilometriä.

Kyläläiset ovat vuodesta 1993 alkaen, kahta vuotta lukuunottamatta, valaisseet kylää jäälyhdyin. Tapahtuma on saanut alkunsa muutamasta jäälyhdystä ja laajentunut kyläläisten yhteistyössä järjestämäksi joulutapahtumaksi kaikkien iloksi ja joulumielen tuojaksi.



Kauniisti kynttilän valoa heijastavat jäälyhdyt reunustivat Paakimäen maantienvartta, talojen pihateitä ja pelloille tehtyjä kävelypolkuja. Peltoja ja pihapiirejä, koko kylämiljöötä somistivat kynttilöiden valaisemat eri tavoin ryhmitellyt jäälyhdyt.

Jäälyhtyjä pääsi ihastelemaan kävelemällä Paakin kylätalolta pelloille vieviä kävelyreittejä pitkin. Maantiellä kulki verkkaisesti autojono. Linja-autopysäkeille oli mahdollisuus pysähtyä hetkiseksi ottamaan kuvia, jos pysäkille vain mahtui.


Kylätalon (Paakin vanha koulu) eteisessä jututin tapahtumaa toteattamassa olleita sisaruksia Minnaa (kuvassa vasemmalla), Merjaa (keskellä) ja Maritaa (oikealla). Minna ja Marita ovat asuvat Paakimäessä. Merja oli tullut Rovaniemeltä mukaan tapahtumaan ja auttamaan jäälyhtyjen kynttilöiden sytyttämisessä.

Minna, yksi tapahtuman päävastuuhenkilöistä, kertoi tapahtuman järjestämiseen tarvittavan kyläläisten panosta, talkootyötä, monin eri tavoin. Tapahtuman järjestämiseksi tehtäviä oli jaettu kyläläisten kesken, kuten mm. jäälyhtyjen jäädyttäminen, pullien leipominen, kahvion hoitaminen, makkaranmyynti ja liikenteen ohjaus. Auraamisesta oli huolehtinut talkoilla paikallinen yritys.

Jäälyhtyjen jäädyttäminen oli keskitetty 2-4 talouden vastuulle. Tapahtumaa valaisevien 1300 jäälyhdyn jäädyttäminen oli aloitettu joulukuun alussa. Välillä olleiden lauhojen säiden vuoksi jäälyhtyjä oli suojattu muovilla ja puolen metrin paksuisella lumipeitteellä.


Eläkeläispariskunta Pirkko ja Heikki olivat jäädyttäneet tapahtumaa varten 600 jäälyhtyä! Kuulin Pirkon ja Heikin havainneen, että jäälyhtyjä jäädyttäessä nuortuu ja lyhtyjen tekeminen vie selkäkivun pois. Laittakaapa siis tämä paakinmäkeläinen vinkki korvan taakse, jos sattuu selkäkipu vaivaamaan tai vuosien karttuessa nuortua tahtoo - ei muuta kuin jäälyhtyjä jäädyttelemään.

Minna kertoi, että tapahtumaa varten tehdyt kävelyreitit olivat Paakinmäen nuoriso-osaston tekemät. Minna kertoi, että kävelyreitit olivat tasaiset, koska joulun ja uuden vuoden välissä olleiden lauhojen säiden aikaan nuoret olivat ajaneet tapahtumaa varten kävelyreittejä moottorikelkoilla. Tasaisilla ja sopivan leveillä reiteillä oli helppo ja turvallista kävellä lyhtyjen valaisemilla pelloilla.

Jäälyhtyjen kynttilöiden sytytys oli aloitettu puolen päivän aikaan. Koska talkoolaisia oli ollut paljon, niin kaikkien 1300 jäälyhdyn kynttilät oli sytytettynä jo klo 14.


Voin vain ohuesti näyttää ja kuvailla valokuvin tapahtuman kauneutta ja tekstein tunnelmaa. Kaunis jouluinen kylätapahtuma oli ihmispaljoudesta ja lähes katkeamattomasta autojonosta huolimatta lämmintunnelmaisen leppoisa ja kiireetön, viipyilevä.

Tälläkin kertaa ihailin tapahtuman toteutusta, kuinka hienosti tapahtuma kaikkine järjestelyineen oli toteutettu! Keltaliiviset liikenteenohjaajat seurasivat tienreunalla liikenteen sujumista sekä ohjasivat kylätalon parkkipaikalla. Liikenteenohjaajilla oli selvästikin homma hallussa ja kaikki etukäteen suunniteltuna; heillä oli käytössä kunnon viitat kädessään, joilla he osoittivat parkkipaikan ja parkkipaikalla sekä kylänraitilla vallitsi rauhallinen tunnelma ja järjestys suuresta autoilijoiden määrästä huolimatta.

Kylätalolle kävelessäni kuulin ihmisten suunnittelevan, että käyvät syömässä makkarat kyläyhdistyksen toimintaa tukeakseen. Parkkipaikalle asti tuleva makkaran tuoksu houkuttelikin kylätalon pihaan makkaralle tai sisälle kahville ja pullalle. Makkaragrillin äärellä asiakkaita riitti ja palvelu pelasi. Vaikka kahvioon jonotti väkeä kylätalon ovelta saakka, niin jono veti hyvin.

Kaunista kylää valaisevat jäälyhdyt, ystävällinen ja leppoisa tunnelma - paakinmäkeläiset, te teitte sen taas! Tämänkin talven yksi helmihetki löytyi eilen illalla ehdottomasti Paakinmäestä!

Kiitos kaikille tapahtumaa järjestämässä olleille kyläläisille!


Käy tykkäämässä Facebookissa Paakinmäen tapahtuman Paakin Jouluvalot / Xmas lights of Paakki -profiilia. Löydät sen täältä KLIK.


Erityisterkut ja kiitokset blogipalautteesta vielä Merjalle <3 Antamasi palaute innostaa ja kannustaa bloggaamaan!

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Runoviikon talkoolaishommia, Metsäbalettia ja Paltaniemen kesäteatteria


Metsäbaletti esitettiin Pöllyvaaran kuusikossa Kuva: Tarja Karvonen


Takana upea Kajaanin Runoviikko 2019. Olin nyt kuudetta kertaa Runoviikon talkoolaisena. Ennen aktiivista Runoviikolle osallistumista en ollut mikään himo runojen lukija. Olen aina pitänyt runojen kauniista kielestä, tiiviistä muodosta ja vapaasta tulkittavuudesta. Jos ei muuta jaksa tai jouda lukemaan, aina sen jokusen runon jaksaa ja ehtii.

Olin emäntänä kolmessa esityksessä ja kahdessa ovimiehenä. Emännän tehtäviin kuuluu mm. olla esiintyjän/esiintyjien tavoitettavissa tarvittaessa, jakaa tehtävät ovimiehille ja huolehtia järjestäjien puolesta, että tilaisuus onnistuu. Vastuullinen tehtävä, mutta tilaisuuksissa niin leppoisa tunnelma, että kaikki sujuu kuin itsestään. Ovimiehet tarkistavat liput sekä tarvittaessa ohjaavat katsojat paikoillensa. Talkoolaisen hommiin tuo hieman jännitystä se, että kaikkia tilanteita ei voi etukäteen tietää ja voi joutua improvisoimaan. Jos tilannetta ei pystytä talkoolaisten kanssa yhdessä ratkaisemaan, niin meillä on järjestäjien puhelinnumerot, joihin voimme aina tarvittaessa soittaa. Runoviikon talkoolaisiin luotetaan ja annetaan vastuuta.


Metsäbaletti Kuva: Routa Company


Yksi emännäntehtäväesityksistäni oli Routa Companyn Metsäbaletti. Ennen tapahtumaa soitin Routa Companyyn ja keskustelimme esityksestä ja tehtävästäni emäntänä. Sovimme, että käyn katsomassa esityspäivän harjoituksessa esiintymispaikan ja sovin vielä tarkemmin emännäntehtävistä illan esityksessä. Esityksessä oli apunani Runoviikon talkoolaisia, jotka mm. saattoivat Kajaanin kaupunginteatterilta Metsäbalettiin tulevat katsojat Pöllyvaaraan.

Tehtäviini kuului kulkea kokoontumispaikalta esiintymispaikalle joukon viimeisenä (olin merkki siitä, että kaikki ovat saapuneet paikalle), auttaa katsojia tarvittaessa esityksen aikana ja siirtymisissä sekä huolehtia käsiohjelmista. Minulle kerrottiin, mistä löytyy "myrkkybaari" (hyttys- ja punkkikarkoitteet), vaahtosammutin ja ensiapulaukku.


Valmistautumista Metsäbaletti-esitykseen Kuva: Tarja Karvonen

Routa Company kuvailee Metsäbalettia:

"He tulevat vuodesta 2069 – yhdestä kuvitelluista lähitulevaisuuksista! Mitä tapahtui vuosina 2019-69? Mikä on ihmisen suhde ympäristöönsä? Mitä ihminen hakee taiteelta? Onko ihminen edelleen se omituinen apina, usein väärällä ilmastovyöhykkeellä, puuhastelemassa muiden elollisten näkökulmasta käsittämättömiä juttujaan?

Metsäbaletti on humoristinen ja monitasoinen esitys, jossa kahlataan tulevaisuuden historiaa taiteen näkökulmasta – ja samalla tullaan havainneeksi mitä kuuluu mm. leskenlehdille, jahtiukoille, fotosynteesille ja rapujuhlille.

Metsäbaletissa on radikaalia toivoa."


Saku Koistinen Kuva: Tarja Karvonen

Katsojille ei ollut esityksessä mitään erityistä katsomoa, vaan jokainen sai katsoa haluamastaan paikasta ja siirtyä esityksen aikana paikasta toiseen, katsoa seisoen tai mättäällä istuen. Musiikki, esityksen äänimaailma ja puheosuudet kuuluivat hyvin.

Esityksen aikana Saku lähti iltalaukalle ja juoksenteli tanssiaskelin pitkin metsää. Laura kertoi Sakun ajautuuneen esityksessä meditatiiviseen tilaan, eikä välttämättä osaa väistellä katsojia, mutta on kuitenkin ystävällinen ja katsojat ovat turvassa ;D Taidampa tietää tuon tunnetilan, sillä se saattaa muistuttaa tilaa, jonka koen joka syksy singahdellessani metsässä sienien ja marjojen perässä.


Laura Koistinen Kuva: Tarja Karvonen

Esitystä katsoessani huomasin, kuinka kaupungin äänet ja Pöllyvaaran ohi ajavien autojen ääni kuului metsään. Olen niin tottunut kaupungin ääniin, että en ollut tätä aiemmin edes ajatellut. Seuraavana päivänä pihapuuhia tehdessäni huomasin, että äänet kuuluvat samalla tavalla myös pihallemme. Kesämökillä ollessani kiinnitän huomiota siihen, että siellä on niin hiljaista, kuuluu vain luonnon ääniä - lintujen laulua, puiden lehtien kahinaa tuulessa ja laineiden liplatusta.

Metsäbalettia katsoessani ajattelin, että esiintyjien luontosuhde on meihin muihin metsässä tallaajiin verrattuna ihan eri tasolla. Kun mediassa kuullaan ja luetaan viikoittain punkeista ja ihmisten kohtaamisissa kertoillaan punkkikokemuksia, esiintyjät tanssivat, kirmailivat ja makoilivat metsässä kuin kotonaan - välillä jopa paljain jaloin.


Satu Rinnetmäki Kuva: Tarja Karvonen


Esiintyjien luontosuhteesta kertovat myös esityksen ekologiset ratkaisut kuten esimerkiksi esityksessä tarvittava rekvisiitta mahtuu laatikkoon ja kasseihin, ja siten esitys on siirrettävissä polkupyörillä, linja-autolla tai junassa eri paikkoihin. Lisäksi käsiohjelmasta oli esityspaikalla yksi paperiversio suomeksi ja yksi englanniksi, ja muutoin käsiohjelman sai luettavaksi nettiosoitteesta, joka oli kirjoitettu mukaan otettaviin paperisuikaleihin. Ekologinen näkökulma oli myös se, että esityksen harjoitusten paikkaa metsässä oli siirretty parin päivän välein, ettei metsään syntyisi polkuja.

Esityksen jälkeen katsojat kertoivat pitäneensä esityksestä, sen energisyydestä ja huumorista. Klikkaamalla tästä KLIK, pääset Routa Companyn nettisivuille ja voit katsoa Metsäbaletin seuraavien esityksien ajat ja paikat.

Runoviikolla runoa esitetään siis monin eri keinoin; sanan, sävelen, tanssin ja kuvataiteen keinoin. Tämä onkin Runoviikossa juuri parasta - jokaiselle katsojalle löytyy jotakin. Tosin tässä tapahtumassa pääsee runokärpänen puraisemaan ja sen jälkeen on polte tulla katsomaan, kokemaan ja näkemään Runoviikon esityksiä vuosittain. Uskallatko sinä antautua runoperhosen puraisulle? Tavataan siis runouden äärellä ensi kesänä 1.-5.7.2020 Kajaanissa.



Kuvat Paltaniemen teatterin facebooksivuilta.

Vuosien varrella talkoolaiset ovat tutustuneet toisiinsa ja uudet talkoolaiset pääsevät äkkiä porukkaan mukaan. Runoviikon päätyttyä pidetään palautepalaveri ja palaverin jälkeen käymme yhdessä katsomassa kesäteatteriesityksen. Tämän vuoden runoviikon palautepalaveri oli eilen ja palaverin jälkeen kävimme katsomassa Paltaniemen kesäteatterissa Anne Ballinin käsikirjoittaman ja ohjaaman komedian Kaikki tahtoo rakastaa. Sää oli varsin raikas, mutta onneksi olimme osanneet varautua kerrospukeutumalla ja jotkut jopa talvitakeilla. Itselläni oli lapaset ja tietenkin villasukat. Komedian kommellukset ja ihmissuhdekiemurat naurattivat ja nauru lämmitti.

Routa Companyn Metsäbaletissa sanottiin, että kaikki paitsi fotosynteesi on turhaa. Paltaniemen teatterin Kaikki tahtoo rakastaa-esityksessä sanottiin, että kaikki paitsi saunominen on turhaa. Ja minä marttana sanon, että kaikki paitsi marttailu on turhaa ;D

tiistai 28. toukokuuta 2019

Marttailta Akkovaaralla


Variskankaan Martat patikoivat (n. 500 metriä :D ) Akkovaaran makkaranpaistopaikalle marttaillan viettoon.


Akkovaara on Oulujärven itärannalla Vuoreslahdessa kohoava ikivanha ja lähes paljaslakinen vaara. Hieman yli 150 metriä korkea vaara muistuttaa maastoltaan ja kasvillisuudeltaan Lapin tuntureita.

Akkovaaran laki on vuosimiljoonien kuluessa jääkausien hioma. Kallioperä on reilu miljardi vuotta vanhaa Kajaanin graniittivyöhykettä.


Koutaniemellä Oulujärven itäpuolella sijaitsevat Kouta-Vuores retkipolut ovat erinomainen retkikohde.

Reittien kolme lähtöpistettä ovat:
1. Akkovaaran länsipuolella Vuoreslahdessa Heinirannantiellä sijaitseva Pikkulahti
2. Lautavaara Koutalahden sataman tienhaarassa
3. Koutaniemellä Sokajärven puolella Louhoksen tien päässä oleva lähtöpaikka.



Makkaranpaiston ja jutustelun lomassa perehdyimme juurikkaiden kasvatukseen. Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry valitsevat vuoden vihanneksen ja tavoitteena on lisätä teemavuoden aikana näiden vihannesten tunnettavuutta sekä edistää niiden monipuolista käyttöä ruoanlaitossa. Tämän vuoden (2019) vihannes on juurikkaat, joihin kuuluvat punajuuren lisäksi kelta- ja raitajuuri.




Illan aikana juttelimme 10.6.2019 olevasta marttojen yhteisestä illanvietosta. Illan järjestävät yhteistyössä Kajaanin Martat, Kuluntalahden Martat, Purolan Martat, Sotkamon Martat ja Variskankaan Martat. Vuoksenniskan Martat suuntaavat kesäretkensä Kainuuseen ja tulevat kanssamme viettämään yhteistä iltaa Eino Leino talon pihapiirissä olevaan tunnelmalliseen Lystinurmi-latoon.


Akkovaara teki marttoihin vaikutuksen ja niinpä tuumailimme jokainen vuorollamme, että palaavamme patikoimaan retkipoluille.

Akkovaaraan voit tutustua tärkeimmin klikkaamalla tästä KLIK.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Taikatalven helmihetkiä

Joululoman viimeinen aamu. Takana mahtavan mukava loma, joten flowssa mennään huomiseen.


Takana joululoman joulurauhaa, -rientoa ja -ruokaa, monia asioita välillä jopa liiallisuuksiinkin asti (Netflix/cMore leffoja/sarjoja putkeen katsottuna, jouluruoka ja -suklaa övereitä), jouluisella minilomalla pakkasien pakenemista tropiikkiin (Kuusamon Tropiikki), perinteisten reseptien lisäksi uusien kokeilua (Jouluruokien hävikkiruuat: porkkanapannukakku, perunarieskat ja kinkkupizza), neulomista (villasukat, pipo tupsua vaille valmis ja hartiahuivi aloitettu), kastajaiset jotka olivatkin kaikkien vieraiden iloiseksi yllätykseksi myös avioliittoon vihkimistilaisuus (onnea vielä kerran koko perheelle) ja lumitöitä (nyt on nimittäin täälläkin hanget korkeat nietokset).



Eilen kävimme ajelemassa Paakinmäellä, joka on Kajaanista noin 29 kilometrin päässä oleva pieni kainuulainen kylä Sotkamossa. Kyläläiset ovat vuodesta 1993 lähtien järjestäneet joulutapahtuman, jolloin he valaisevat kylää jäälyhdyin. Tämä perinne on alkanut muutamasta jäälyhdystä ja laajentunut naapurien yhteiseksi ilon tuojaksi kaikelle kansalle.


Valokuvin ei ikävä kyllä tapahtuman kauneutta ja tunnelmaa voi välittää samalla tavalla kuin paikan päällä käydessä. Tapahtuma toi tavoitteensa mukaisesti iloa ja hyvää mieltä ihmisille. Autojono ajoi kylän läpi verkkaisesti ja linja-autopysäkeillä oli tuurilla mahdollisuus pienen pieneen pysähdykseen ja kuvien ottamiseen. Tapahtuma oli ihmismassoista huolimatta lämmintunnelmaisen leppoisa ja kiireetön sekä ehdottomasti turvallinen tapahtuma - olihan tapahtumasta ja siihen liittyvistä turvallisuusseikoista kerrottu mm. maakuntalehdessä. Keltaliivisiä kyläläisiä oli tarkkailemassa liikenteen sujumista ja kylätalon parkkipaikalla oli liikenteen ohjaajilla homma hallussa.


1200 jäälyhtyä oli aseteltu helminauhoiksi ja erilaisiksi muodostelmiksi teiden varsille ja pelloille. Kylätalolta (Paakin vanha koulu) lähti lyhtyjen koristama polku viereiselle pellolle ja pihateille.

Käy katsomassa ja tykkäämässä Paakinmäen tapahtuman Paakin Jouluvalot / Xmas lights of Paakki -profiilia. Löydät sen täältä KLIK.


Kylätalolla oli kyläyhdistyksen kahvio. Makkaragrillin äärellä juttelin paakinkyläläisen Roopen kanssa. Kyselin häneltä vinkkejä jäälyhtyjen tekemiseen ja voin kertoa, että tuo nuori mies on todellakin jäälyhtyjen tekemisen mestaritasolla! Roope kertoi tekevänsä jäälyhtyjä 70 sangolla kerrallaan ja lyhtyjen tekeminen on aloitettava tekemään jo joulukuun puolella, että loppaiseksi ehtii. Naapuri tekee jäälyhtyjä kuulema 120 sangolla.

Roope kertoi, että jäälyhtyjen tekemiseen vaikuttaa pakkanen ja tuulen suunta. Jäälyhdyn jäätymiseen olisi mennyt eilisellä säällä (kymmenen astetta pakkasta ja tyyni) 10-12 tuntia. Tuuli nopeuttaa lyhtyjen jäätymistä. Tasaiset ja pyöreät reiät saadaan akkuporakoneeseen liitetyllä rasiaporalla.


Talven pimeää valaisevat jäälyhdyt, pakkanen ja kaunis kainuulainen kylämiljöö lumisine puineen! Tämän talven yksi taikatalven helmihetki löytyi ehdottomasti Paakinmäestä! Kiitos kaikille kyläläisille!