Taivaskeron kierros (Pallas-Yllästunturin kansallispuisto)

Lähdimme juhannuspäivänä ajelemaan Leville. missä vietämme parhaillaan aktiivilomaviikkoa. Loman aloitimme vaeltamalla Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Vaelsimme Taivaskeron eli Himmelriikin kierroksen.      

Ennen kierrokselle lähtemistä kannattaa tutustua Pallastunturin luontokeskuksen Metsästä paljakalle -näyttelyyn ja samalla vierailla vaihtuvassa taidenäyttelyssä. Luontokeskuksen asiakaspalvelusta saa neuvoja ja vinkkejä Pallas-Yllästunturin hienoimmille retkeilyreiteille. Luontokeskus on esteetön ja sopii myös lapsiperheille. Näyttelyt ovat maksuttomia. 

Taivaskeron-kierros lähtee Pallastunturin luontokeskukselta, jonka pihaan auton voi jättää parkkiin. 

Kansallispuiston alueella on useita vaikeusasteeltaan eritasoisia reittejä, joista tämä Taivaskeron-kierros luokitellaan keskivaikeaksi.  Reitti kulkee tunturin rinnettä nousten 809 metriä korkean Taivaskeron huipulle ja Laukukeron kautta takaisin luontokeskukselle. 

Kierros alkaa helppokulkuista sorapolkua pitkin. 

Matkaa taittaessaan kannattaa pysähdellä ja katsella ympärilleen. Upeaa tunturimaisemaa katsoessaan ei tarvitse ihmetellä, että Pallastunturit ovat yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Kansallismaisemat ilmentävät maamme eri osien edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä - ja sen Pallastunturit tekevät! 

 Reitti jatkuu tunturin rinnettä viistosti kiiveten. Reitti näkyy oikealta ylös keskelle nousevana valkoisena helmijonona. Helmijono on reitin varrella olevia isoja valkoisia sorasäkkejä polun tekemistä varten.

Vaellus jatkuu kivikkoista nousua kuvassa vasemmalla olevan Taivaskeron huipulle, joka on tunturijonon korkein huippu. 

Taivaskero oli mitä oivallisin paikka taivasteluun! Huikeat näkymät avautuivat joka suuntaan ja ympärillä oli avara taivas. Huipulla tuuli raikkaasti ja helteestä huolimatta mukana olevat takit olivat tarpeen.

Huippu on urheiluhistoriallisesti merkittävä, sillä siellä on sytytetty olympiatuli vuonna 1952. 

Taivaskeron huipulla maistuvat pienet retkieväät maisemia katsellessa. Roskia ei kierroksen varrelle jätetä, vaan ne tuodaan repussa pois. 

Paluumatka Taivaskerolta luontokeskukselle jatkuu Laukukeron yli. Laukukero on kokonaan paljakkaa, metsärajan yläpuolelle nousevaa tunturin puutonta lakialuetta. 

 

Suomen kesä on vähäluminen :) Vaelsimme Taivaskeron kierroksen juhannusviikonloppuna ja tunturien rinteillä oli vielä paikoitellen lunta.  

Taivaskeron-kierros päättyy laskeutumalla hiihtokeskuksen rinnettä myötäilevää reittiä luontokeskukselle. Hiihtokeskus Pallaksen sivuilla kerrotaan olevan sanonta "Pallas vie sydämen, mutta ainahan voi palata". Tänne siis vielä palaamme!

Taikatalven helmihetkiä

Joululoman viimeinen aamu. Takana mahtavan mukava loma, joten flowssa mennään huomiseen.

Takana joululoman joulurauhaa, -rientoa ja -ruokaa, monia asioita välillä jopa liiallisuuksiinkin asti (Netflix/cMore leffoja/sarjoja putkeen katsottuna, jouluruoka ja -suklaa övereitä), jouluisella minilomalla pakkasien pakenemista tropiikkiin (Kuusamon Tropiikki), perinteisten reseptien lisäksi uusien kokeilua (Jouluruokien hävikkiruuat: porkkanapannukakku, perunarieskat ja kinkkupizza), neulomista (villasukat, pipo tupsua vaille valmis ja hartiahuivi aloitettu), kastajaiset jotka olivatkin kaikkien vieraiden iloiseksi yllätykseksi myös avioliittoon vihkimistilaisuus (onnea vielä kerran koko perheelle) ja lumitöitä (nyt on nimittäin täälläkin hanget korkeat nietokset).

Eilen kävimme ajelemassa Paakinmäellä, joka on Kajaanista noin 29 kilometrin päässä oleva pieni kainuulainen kylä Sotkamossa. Kyläläiset ovat vuodesta 1993 lähtien järjestäneet joulutapahtuman, jolloin he valaisevat kylää jäälyhdyin. Tämä perinne on alkanut muutamasta jäälyhdystä ja laajentunut naapurien yhteiseksi ilon tuojaksi kaikelle kansalle.

Valokuvin ei ikävä kyllä tapahtuman kauneutta ja tunnelmaa voi välittää samalla tavalla kuin paikan päällä käydessä. Tapahtuma toi tavoitteensa mukaisesti iloa ja hyvää mieltä ihmisille. Autojono ajoi kylän läpi verkkaisesti ja linja-autopysäkeillä oli tuurilla mahdollisuus pienen pieneen pysähdykseen ja kuvien ottamiseen. Tapahtuma oli ihmismassoista huolimatta lämmintunnelmaisen leppoisa ja kiireetön sekä ehdottomasti turvallinen tapahtuma - olihan tapahtumasta ja siihen liittyvistä turvallisuusseikoista kerrottu mm. maakuntalehdessä. Keltaliivisiä kyläläisiä oli tarkkailemassa liikenteen sujumista ja kylätalon parkkipaikalla oli liikenteen ohjaajilla homma hallussa.

1200 jäälyhtyä oli aseteltu helminauhoiksi ja erilaisiksi muodostelmiksi teiden varsille ja pelloille. Kylätalolta (Paakin vanha koulu) lähti lyhtyjen koristama polku viereiselle pellolle ja pihateille.

Käy katsomassa ja tykkäämässä Paakinmäen tapahtuman Paakin Jouluvalot / Xmas lights of Paakki -profiilia. Löydät sen täältä KLIK.

Kylätalolla oli kyläyhdistyksen kahvio. Makkaragrillin äärellä juttelin paakinkyläläisen Roopen kanssa. Kyselin häneltä vinkkejä jäälyhtyjen tekemiseen ja voin kertoa, että tuo nuori mies on todellakin jäälyhtyjen tekemisen mestaritasolla! Roope kertoi tekevänsä jäälyhtyjä 70 sangolla kerrallaan ja lyhtyjen tekeminen on aloitettava tekemään jo joulukuun puolella, että loppaiseksi ehtii. Naapuri tekee jäälyhtyjä kuulema 120 sangolla.

Roope kertoi, että jäälyhtyjen tekemiseen vaikuttaa pakkanen ja tuulen suunta. Jäälyhdyn jäätymiseen olisi mennyt eilisellä säällä (kymmenen astetta pakkasta ja tyyni) 10-12 tuntia. Tuuli nopeuttaa lyhtyjen jäätymistä. Tasaiset ja pyöreät reiät saadaan akkuporakoneeseen liitetyllä rasiaporalla.

Talven pimeää valaisevat jäälyhdyt, pakkanen ja kaunis kainuulainen kylämiljöö lumisine puineen! Tämän talven yksi taikatalven helmihetki löytyi ehdottomasti Paakinmäestä! Kiitos kaikille kyläläisille!

Yksin sinun

Kuva Sari Kaurola/Kajaanin Kaupunginteatteri: Yksin sinun, Kari Suhonen ja Eeva Aitta

Muistatko vielä, miltä tuntui herätä puolison vierestä niinä aivan ensimmäisinä aamuina?
Oletko koskaan miettinyt, miksi olette puolisonne kanssa valinneet toisenne kaikki nämä vuodet? Entä miksi valitsette toisenne tänään?

Kajaanin Kaupunginteatterin teatterikaverina olen kaksi kertaa päässyt seuraamaan Yksin sinun -esityksen harjoituksia. Teatterikaveritoiminta on Kajaanin Kaupunginteatterin ja Kajaanin Kaupunginteatterin Tuki ry:n yhteistyömuoto, minkä tarkoituksena on madaltaa kynnystä tulla teatteriin. Lipun varauksen yhteydessä teatteritreffeille ilmoittautuneet saavat kuulla taustatietoja näytelmästä ja keskustella teatterikokemuksestaan. Treffien yhteydessä on myös tekijätapaaminen eli joku työryhmän jäsen käy tervehtimässä ja kertomassa esityksestä teatteritreffiläisille.

Kuva Ia Samoil/Kajaanin Kaupunginteatteri: Yksin sinun, Kari Suhonen ja Eeva Aitta

Yksin sinun -esityksen synnyn taustalla on kolme juonnetta. Yksi juonne on esityksen näyttelijöiden toive olla mukana samassa produktiossa. Toinen juonne on käsikirjoittaja Anna Krogeruksen taito kirjoittaa syvällistä tekstiä rakkaudella, että toivon mahdollisuus jää auki. Kolmas juonne on erilaisen yhteistyön muodon tekeminen eli yhteistuotannon tekeminen Kajaanin Kaupunginteatterin ja Varkauden teatterin kesken. Työryhmä on kokoontumut vuosien aikana eri puolilla Suomea työstämään esityksen materiaalia työpajoissa.

Esitys on Leenan ja Jari-Matin, naisen ja miehen, tarina. Vaikka rooleissa olevat Eeva Aitta ja Kari Suhonen ovat siviilissäkin aviopari, ei näytelmä kerro heidän perisuhteestaan. Esitykseen on kylläkin työpajojen kautta tullut työryhmän jäsenten kokemuksia ja ajatuksia parisuhteesta.

Kuva: Tarja Karvonen/Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogi

Yksin sinun on syvä ja kaunis esitys miehestä ja naisesta, pitkästä parisuhteesta. Raitoja elämän matossa, jonka raitojen väliin on jäänyt puhumattomia asioita. Yksin sinun kertoo läheisyyden kaipuusta ja esteistä, joita itse rakennamme yhteyden tielle.

Esitys on tarkoitettu kaikille parisuhteessa eläville, niissä pettyneille ja niistä haaveileville. Yksin sinun koskettaa, naurattaa ja lohduttaa.

Kuva: Tarja Karvonen/Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogi

Esitys on Kajaanin kaupunginteatterin ja Varkauden Teatterin yhteistuotanto.

Kantaesitys saa ensi-iltansa Kajaanissa 22.9.2018 ja Varkaudessa 5.10.2018.

Käsikirjoitus Anna Krogerus
Ohjaus Eino Saari
Lavastus ja pukusuunnittelu Markku Hernetkoski
Valosuunnittelu Henri Pyy
Äänisuunnittelu Kari Suhonen

Näyttämöllä
Eeva Aitta ja Kari Suhonen

Juustoleipämessut Ristijärvellä

Kävimme viime vuonna ensimmäisen kerran Juustoleipämessuilla Ristijärvellä. Tapahtuman monipuolisuus yllätti ja tapahtuma kokonaisuudessaan oli kiinnostava. Sinne oli siis päästävä tänäkin vuonna! Tänä vuonna tapahtuma oli ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen. Pääsimme käymään tapahtumassa sunnuntaina. Sää suosi tapahtumaa ja passelimpaa kesäsäätä ei tapahtumalle toivoa voisi!

Sunnuntaina Katvelan pihatorin lavalla musiikki maistui ja tarina taittui, kun Taikamummo Tuula Honkanen tarinoi ja Eila Kostamo soitti kannelta. Tuula Honkasen tarinointi mm. kaenuulaisen isännän ja emännän kommunikoinnista oli varsin lystiä kuunneltavaa. Eila Kostamo näytti yleisölle, miten kaunista musiikkia kanteleella soitettu musiikki on. Hyvä äänentoisto ja katoksen alla olevat penkit eli kyllä oli järjestäjien taholta esityksiä katsovat messuvieraat huomioitu.

Tässä ollaan Juustoleipämessujen pyhimmässä, siellä missä juustoleipiä tehdään. Juustoleipien maito on suoraan tilalta haettua. Yhden, reilun kilon painoisen, juustoleivän tekemiseen menee noin 7 litraa maitoa. Ja huomaattehan, kaenuulaesittain sanottuna juustoleivän! Näillä tanhuvilla leipäjuusto on nimittäin leivän päälle laitettavaa esimerkiksi edamia tahi emmeltalia.

Reino Mönttinen oli tapahtumassa paistamassa juustoleipiä. Hän kertoi, että itse juustoleivän paistamiseen ei mene kauaa aikaa - noin 10 minuuttia puolelleen. Tapahtumassa myynnissä olevat juustoleivät olivat taatusti tuoreita! Juustoleipien menekki on varmasti loistava, ostajia oli nimittäin koko ajan jonossa odottamassa vuoroaan.

Paltamon kansalaisopiston Ristijärven taidepiirin ja katiskaverkkokurssin opiskelijatöidennäyttely oli ihastuttava, kiinnostava ja innostava.

Juttelin näyttelyä valvomassa olevan Seija Nummen kanssa. Hän kertoi olevansa Ristijärvelle muuttanut paluumuuttaja. Seija on harrastanut maalaamista jo 17 vuotta. Ristjärvelle muutettuaan hän meni kansalaisopiston piiriin mukaan. Kuvassa taustalla olevat talvimaisemat ja maalausjalustalla oleva revontuli-maalaus ovat Seijan tekemiä. Näiden töiden lisäksi oli muitakin Seijan maalauksia.

Martan huomion aina kiinnittää tällainen lipun liehunta :) Tapahtumassa oli talkoissa Marttoja Sotkamosta, Puolangalta ja Kajaanista. He olivat talkoissa kahviossa, messuravintolassa, käsityö- ja leivontatyöpajoissa. Leivontapajassa Marttat laittoivat jauhopeukalonsa heilumaan ja he leipoivat suuren suosion saaneita ohrarieskoja, kuivakakkuja ja saaristolaisleipää. Kahvion asiakkaiden suut tulivat makeiksi Marttojen paistamista letuista ja vohveleista. Marttoja oli myös messuravintolassa antamassa tapahtuman toteuttamiseksi arvokasta talkoolaispanostaan.

Käsityöpajasta löysin sukankutimiensa kanssa ahkeroivia Marttoja, puolankalaisen Tiinan ja kajaanilaisen Pirjon. Katvelan pihapiirin hirsirakennus oli oivallinen ja kaunis paikka työpajoille.

Marttojen käsityöpajassa oli esillä Ristijärven Marttojen neulomia villasukkia Leena Valtasen ideoiman "Lämpöä vanhoille varpaille" -hyväntekeväisyystempaukseen. Sukkaprojektin tarkoituksena on talkoovoimin kutoa jopa 2000 villasukkaparia, jotka lahjoitetaan kuluvan vuoden aikana Kainuun kotihoidon ja hoivakotien asiakkaille.

Otamassani kuvassa näkyy vain osa esillä olleista villasukista. Kaiken muun ohessa Ristijärven Martat ovat siis ehtineet laittaa sukkapuikotkin heilumaan!

Tapahtumaa olivat järjestämässä Ristijärven kunta, Ristijärven seurakunta, Ristijärven Martat, Ristijärven kyläyhdistys, Ristijärven Pirtti, Virtaala, KAO Kajaani, Osuuskauppa Maakunta, Osuuspankki, Kainuun Sanomat ja Immo Kajaus.

Jälleen kerran Juustoleipämessut ihastutti monipuolisuudellaan ja tunnelmallaan!

Kuulimme Juustoleipämessuilla paljon Veisuuvestivaaleilla käyneiden ihmisten hyviä kokemuksia. Ensi kesänä järjestämme niin, että ehdimme Juustoleipäessujen lisäksi myös Veisuuvestivaalien tilaisuuksiin.

Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtrip

Viime viikolla otimme kesälomasta kaiken irti; kävimme alkuviikosta Jäämeren rannalla ja loppuviikosta seilasimme Itämerellä. Kesäisellä roadtripillä kilometrejä auton mittariin kertyi, mutta mikäs siinä oli matkustellessa ilmastoidulla autolla sään ollessa mitä parhain.

Tällaisia kilometrimääriä ei kannata ajella yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan pysähtyä vaikka vain hetkeksi, lomalla kun ollaan. Reittimme Lappi/Norja -roadtrin ensimmäisen päivän pysähdykset olivat Puolanka (ostettiin jäätelöt, kun olimmehan jo kuitenkin 100:n km päässä kotoa) - Ranualla kaksi pysähdystä (Ylimaan taistelun muistomerkillä käynti ja Fazerin makeismyymälässä shoppailu) - Rovaniemi (ruokatauko, kirjakaupassa matkaopaskirjan shoppailu ja Lord-aukiolla kunnon turistin tapaan valokuvailu) - Saariselkä (perillä majapaikassamme).

Pysähdyimme Lapin sodan ja Ylimaan taistelun muistomerkille Ranuan Palovaaraassa. Muistomerkin yhteydessä, pysäköintialueen vieressä olevassa ilmoitustaulussa oli paljon valokuvia, artikkeleita ja erilaisia dokumenttejä alueen sota-aikaan liittyen.

Ensio Seppäsen suunnittelema muistomerkki on paljastettu 29.8.1982. Muistomerkissä on teksti "”Ylimaa 7. – 9.10.1944. Näillä kankailla taistelivat jääkäriprikaatin miehet saksalaisen vuoristoarmeijan osastoja vastaan.” Lähimaastossa on retkeilyreitti "Taisteluiden polku", jota emme tällä matkalla kuitenkaan lähteneet kiertämään.

Rovaniemen keskustan aukio on nimetty vuonna 2006 Lordi-yhtyeen euroviisuvoiton kunniaksi. Aukiolle pystytetyissä sementtikilvissä ovat yhtyeen jäsenten nimikirjoitukset ja kädenjäljet; Awa, Kita, Mr. Lordi, Amen ja OX.

Majapaikkamme roadtripin ajan oli Santa´s hotel Saariselkä. Huone oli kolmannen kerroksen tilava, saunallinen huone. Parvekkeelta oli mukava katsella maisemia, pihapiirissä käppäileviä poroja ja yötöntä yötä. Ja kuunnella turistien puheensorinaa, kun bussilastillisia eri maista tulevia turisteja majoittui alueen hotelleissa. Saariselkä oli matkallemme oivallinnen majoituspaikka, sillä se oli sopivan etäisyyden päässä roadtrippimme pääkohteista Norjan puolella - Kirkkoniemi ja Pykeija.

Hotellihuoneessa oli erinomaiset valoverhot ja näin saimme pimennettyä huoneemme yön ajaksi sekä hyvä ilmastointi huoneen viilentämiseen. Aamulla klo 6.45 ihastelimme parvekkeella säätä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli 22 astetta. Siinä oli pohjoiseen suuntautuvan kesälomamatkan sääelementit todellakin kohdillaan!

Roadtrippimme ensimmäinen pääkohde Norjan puolella oli Kirkkoniemi (norjaksi Kirkenes). Snap kartalla näet Martta Matkaajan kohteessa.

Kirkkoniemessä oli 1900-luvun alussa vain muutamia taloja ja kirkko. Vuonna 1906 Kirkkoniemeen perustettiin Bjørnevatnin kaivos, minkä jälkeen muutamassa vuodessa kaupunkiin muutti tuhansia ihmisiä. Rautakaivosten malmia rikastettiin ja laivattiin vuoteen 1996 asti, jolloin kaivos suljettiin. Kaivos on avattu tuon jälkeen uudestaan, mutta en löytänyt varmaa tietoa siitä, mikä on kaivostoiminnan tämän hetkinen tilanne. Kirkkoniemen merkittävä elinkeino nykyään on turismi.

Alue oli toisen maailmansodan pommitetuimpia ja kylä tuhoutui lähes kokonaan. Ennen sotaa rakennukset Kirkkoniemessä olivat tyyliltään saamalaista, norjalaista ja suomalaista arkkitehtuuria. Sodan jälkeinen jälleenrakentaminen norjalaisti arkkitehtuurin.

Kirkkoniemen keskustan kävelykadulla kävellessämme bongasin käsityötarvikekaupan. Kaupan ikkunasomistusta katsellessani kaupan ovi suorastaan imaisi minut sisään liikkeeseen. Kaupassa oli hyllytolkulla norjalaisia lankakeriä, nappeja ja ompelutarvikkeita. Ostin kaksi metriä Norjassa valmistettua nauhaa, mikä maksoi noin 23 euroa.

Kirkkoniemen keskusaukiolla on sodanaikaisille äideille omistettu muistomerkki.

Kirkkoniemen kirkko on Etelä-Varangin evankelis-luterilaisen seurakunnan vuonna 1959 valmistunut kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1944 sodassa tuhoutuneen kirkon paikalle. Katujen nimikyltit ovat länsimaisin ja kyrillisin kirjaimin, sillä alueella asuu venäläisiä, kveenejä ja muita suomenkielisiä.

Meriharakka on kahlaaja, jonka tuntomerkkejä ovat porkkananvärinen ja -muotoinen pitkä nokka sekä leveä valkoinen siipijuova. Meriharakka syö ennen kaikkea simpukoita ja ostereita sekä myös hyönteistoukkia ja pikkukaloja.

Ostoskeskuksessa olevassa liikkeessä oli myynnissä erilaisia ja eri merkkisiä suomalaisia keittiötavaroita, kuten esimerkiksi Muumi-mukeja.

Kirkkoniemestä matkasimme Varangin vuonossa, Jäämeren rannalla, sijaitsevaan Pykeijaan (norjaksi Bugøynes). Pykeijan asukkaista suurin osa on 1800-luvun puolivälissä, katovuosina, Lapista nälkää ja köyhyytta pakoon lähteneiden suomalaisten jälkeläisiä.

Alueen suurimmat tulonlähteet ovat matkailu ja kuningasravun pyytäminen. Turisteilla on mahdollisuus osallistua rapuretkille. Kuningasrapu on vieraslaji, jonka leviämistä pyritään estämään, tosin samalla alueen tärkeää elinkeinoa pyritään edistämään. Neuvostoliittolaiset toivat ravun aikoinaan Tyynenmeren alueelta pohjoiseen, mistä rapukanta levisi Barentsin merellä ja Varangin vuonoon.

Muistomerkki Pykeijaan muuttaneiden suomalaisten muistoksi - "Kiitos esi-isillemme". Muistomerkin tekijä on suomalainen taiteilija Kitty Tennberg.

Vuonna 1962 kylään valmistui tie, mitä ennen Pyjeijaan oli kuljettu lähinnä vesiteitse. Alueen kalastuslaitosten suljettua 1980-luvulla kylä joutui vaikeuksiin. Ihmiset eivät halunneet muuttaa pois, vaikka toimeentuloa ei ollut. He laittoivat 15.8.1989 lehti-ilmoituksen Dagbladetiin, missä pyjeijalaiset tarjosivat kyläyhteisöään myytäväksi. Kylä ei mennyt kaupaksi, mutta se sai julkisuutta ja turistit kiinnostuivat paikasta.

Pykeijalaiset puhuvat norjaa sekä vanhaa suomea, kveeniä. Kveenin kieli muistuttaa Tornionjokilaakson alueella puhuttavaa meänkieltä. Vuonna 2005 kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa. Vuonna 2010 Pykeijassa oli 250 asukasta.

Kyllä! Vesi Jäämeressä on kylmää!

Ajelimme upeita norjalaisia ja suomalaisia maisemia ihastellen majapaikkaamme Saariselkään. Tulomatkalla Sodankylässä meni +30 asteen lämpöennätys rikki! Illalla Saariselän majapaikassamme saunoimme ja istuskelimme välillä "vilvoittelemassa" parvekkeella (ulkona myöhään illallakin +25 astetta) ja ihastelimme Lapin yötöntä yötä. Ja todellakin - suomalainen saunoo myös hellepäivinä :)

Kotimatkalla pysähdyimme Sodankylän Tankavaaraan ja kävimme maailman ainoassa Kansainvälisessä Kultamuseossa. Museon perusnäyttely kertoo Lapin kultahistoriasta ja vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa on näyttelyosioita yli 20 eri maasta. Museon tarjonta on mielenkiintoinen, joten tähän kohteeseen kannattaa varata aikaa.

Kultahippujen nimet koon perusteella: hengetön, täi, russakka, lude ja saivare. Kultamuseon altaalla oppaan ohjauksessa voi kokeilla vaskoolin käyttöä ja nähdä, kuinka kulta painavampana jää vaskoolin pohjalle. Näimme ryhmän kultakuumeisia huuhtomassa kultaa Kultamuseon ulkoaltaalla. Saaliina heillä todentotta oli kultahippuja ja korukiviä! Emme antautuneet kultakuumeen vietäväksi, vaan lähdimme ajelemaan kotiin. Matkalla kyllä kertailimme museossa näkemäämme.

Intopinkeänä Martta Matkaaja kuvaili vielä kotimatkallakin tiellä käppäileviä aitoja Lapin poroja.

Kotimatkalla kurvasimme Pelkosenniemelle nähdäksemme Andy McCoy -patsaan. Patsaan on hongan sydänpuusta veistänyt Matti Hulkko, Andy McCoyn setä. Korkeutta patsalla on 3,6 metriä.

Kotipihaan päästyämme oli näky hurja; auton keulassa oli kirjava lajitelma erilaisia liiskaantuneita ötököitä ja ökkömönkiäisiä.

Matkakuvakirja Martta Matkaajan opastuksella Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtripiltä päättyy kuvaan Jäämeren rannalta. Kiitos matkaseurasta! :)