Taikatalven helmihetkiä

Joululoman viimeinen aamu. Takana mahtavan mukava loma, joten flowssa mennään huomiseen.

Takana joululoman joulurauhaa, -rientoa ja -ruokaa, monia asioita välillä jopa liiallisuuksiinkin asti (Netflix/cMore leffoja/sarjoja putkeen katsottuna, jouluruoka ja -suklaa övereitä), jouluisella minilomalla pakkasien pakenemista tropiikkiin (Kuusamon Tropiikki), perinteisten reseptien lisäksi uusien kokeilua (Jouluruokien hävikkiruuat: porkkanapannukakku, perunarieskat ja kinkkupizza), neulomista (villasukat, pipo tupsua vaille valmis ja hartiahuivi aloitettu), kastajaiset jotka olivatkin kaikkien vieraiden iloiseksi yllätykseksi myös avioliittoon vihkimistilaisuus (onnea vielä kerran koko perheelle) ja lumitöitä (nyt on nimittäin täälläkin hanget korkeat nietokset).

Eilen kävimme ajelemassa Paakinmäellä, joka on Kajaanista noin 29 kilometrin päässä oleva pieni kainuulainen kylä Sotkamossa. Kyläläiset ovat vuodesta 1993 lähtien järjestäneet joulutapahtuman, jolloin he valaisevat kylää jäälyhdyin. Tämä perinne on alkanut muutamasta jäälyhdystä ja laajentunut naapurien yhteiseksi ilon tuojaksi kaikelle kansalle.

Valokuvin ei ikävä kyllä tapahtuman kauneutta ja tunnelmaa voi välittää samalla tavalla kuin paikan päällä käydessä. Tapahtuma toi tavoitteensa mukaisesti iloa ja hyvää mieltä ihmisille. Autojono ajoi kylän läpi verkkaisesti ja linja-autopysäkeillä oli tuurilla mahdollisuus pienen pieneen pysähdykseen ja kuvien ottamiseen. Tapahtuma oli ihmismassoista huolimatta lämmintunnelmaisen leppoisa ja kiireetön sekä ehdottomasti turvallinen tapahtuma - olihan tapahtumasta ja siihen liittyvistä turvallisuusseikoista kerrottu mm. maakuntalehdessä. Keltaliivisiä kyläläisiä oli tarkkailemassa liikenteen sujumista ja kylätalon parkkipaikalla oli liikenteen ohjaajilla homma hallussa.

1200 jäälyhtyä oli aseteltu helminauhoiksi ja erilaisiksi muodostelmiksi teiden varsille ja pelloille. Kylätalolta (Paakin vanha koulu) lähti lyhtyjen koristama polku viereiselle pellolle ja pihateille.

Käy katsomassa ja tykkäämässä Paakinmäen tapahtuman Paakin Jouluvalot / Xmas lights of Paakki -profiilia. Löydät sen täältä KLIK.

Kylätalolla oli kyläyhdistyksen kahvio. Makkaragrillin äärellä juttelin paakinkyläläisen Roopen kanssa. Kyselin häneltä vinkkejä jäälyhtyjen tekemiseen ja voin kertoa, että tuo nuori mies on todellakin jäälyhtyjen tekemisen mestaritasolla! Roope kertoi tekevänsä jäälyhtyjä 70 sangolla kerrallaan ja lyhtyjen tekeminen on aloitettava tekemään jo joulukuun puolella, että loppaiseksi ehtii. Naapuri tekee jäälyhtyjä kuulema 120 sangolla.

Roope kertoi, että jäälyhtyjen tekemiseen vaikuttaa pakkanen ja tuulen suunta. Jäälyhdyn jäätymiseen olisi mennyt eilisellä säällä (kymmenen astetta pakkasta ja tyyni) 10-12 tuntia. Tuuli nopeuttaa lyhtyjen jäätymistä. Tasaiset ja pyöreät reiät saadaan akkuporakoneeseen liitetyllä rasiaporalla.

Talven pimeää valaisevat jäälyhdyt, pakkanen ja kaunis kainuulainen kylämiljöö lumisine puineen! Tämän talven yksi taikatalven helmihetki löytyi ehdottomasti Paakinmäestä! Kiitos kaikille kyläläisille!

Runoviikon paljastus, julkistuksia ja talkoolaisen aatoksia talkoolaisuudestaan

Eilen paljastettiin Kajaanin Runoviikon 15. runokivi. Runokiven paljastaminen on perinteinen Runoviikon festivaalin ensimmäisen päivän kohokohta. Runokivessä on Suven runoilijan valitsema säe omasta tuotannostaan, joka on pysyvä muisto Kaukametsän pihan runopolulla kulkijoille. Tämän kesän Suven runoilija, Harri Nordell (s. 1956), valitsi Tomunhäikäisyvalo -kokoelmastaan runokiven säkeeksi:

"Sillä kiville on annettu
hiljaisuus vaieta
etteivät kielisi itseään
mykemmästä."

Runokiven paljastamisen jälkeen Harri Nordell puheenvuorossaan kertoi, että hänen runojensa lukijoiden on oltava valmiita hallinnan menetykseen ja vaaran tunteeseen - Nordell sanoi olevansa ekstremisteistä* ekstremistisin. Suven runoilija kertoi ettei käytä jokapäiväistä kieltä, vaan hän yrittää päästä sanojen taakse sekä etsiä runon ja ilmaisun rajoja.

(* ekstremismi = mielipiteiden tai asenteiden äärimmäinen jyrkkyys tai taipumus sellaiseen)

Kajaanin Runoviikon avajaisissa julkistettiin uusi taiteellinen johtaja! Runoviikon taiteellinen johtaja, Taisto Reimaluoto, antoi aikoinaan Kirsi-Kaisa Sinisalolta saamansa viestikapulan Kati Outiselle, uudelle taiteelliselle johtajalle. Reimaluodon kahdeksan vuotta kestänyt kausi päättyy tähän kesään. Taistolle paljon kiitoksia ja Katille paljon onnea!

Avajaisissa julkistettiin myös Tanssiva Karhu -runopalkinnon saajat! Yleisradion vuoden 2018 Kääntäjäkarhun sai Kaisa Ahvenjärvi saamelaisrunouden antologiasta Tuulisolmut. Tanssiva karhu -runopalkinnon sai Lassi Hyväriselle runokokoelmasta Tuuli ja kissa. Lämpimät onnittelut voittajille!

Annika Veteli Kainuun Sanomista soitti ja kysyi minua haastatteluun, aiheesta talkoolaisena oleminen. Haastattelu julkaistiin Kainuun Sanomissa tiistaina 3.7.2018. Annika Vetelin esittämät kysymykset olivat paikoitellen aika visaisiakin, koska en ollut aiemmin ajatellut esimerkiksi sitä, miksi olen talkoolaisena Kajaanin Runoviikolla ja mitä talkoolaisena olemisesta saan. Kirjoittelen tämän blogipäivitykseni Kainuun Sanomien toimittaja Annika Vetelin esittämien kysymysten pohjalta eli pohdiskelen talkoolaisena olemista.

Olen tänä vuonna viidettä kertaa talkoolaisena Kajaanin Runoviikolla. Ennen talkoolaisuraani en ollut mikään himo runojen ystävä ja käsitykseni runoudesta oli hieman suppea. Olin jonkin verran lukenut runoja kirjastosta lainaamistani tai kirjakaupasta ostamistani runokirjoista. Kirjat olen valinnut sen mukaan, mikä on herättänyt kiinnostukseni; runoilija, jonka teoksista olen aiemminkin pitänyt, kiinnostavan näköinen kirjan kansi tai kirjan nimi - että näinkin syvällisiä perusteluita :D Olen aina tykännyt runojen tiiviistä muodosta, vapaasta tulkittavuudesta sekä kauniista ja rikkaasta runokielestä.

Kuten Annika Vetelille haastattelussa sanoin, tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen talkoolaisena. Talkoolaisena koen pääseväni paremmin kiinni runojen maailmaan, kuin yhden tai kahden esityksen katsomisella. Talkoolaisena pääsen altistumaan runoille, kun tavallisessa arjessa ei runoihin joka päivä törmää. Vuosien varrella olen tutustunut muihin talkoolaisiin ja näissä merkeissä tapaamme aina heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Samoissa tilaisuuksissa olevat uudet talkoolaiset tulevat äkkiä tutuiksi.

Kun toimittaja kysyi, mitä saan talkoolaisena olemisesta, vastasin saavani energiaa ja ajatus kirkastuu tekemisestä ja touhuamisesta. Juttelin jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän sanoi, että "et sinä tule kokonaiseksi laiturilla makaamalla". Näinhän se on - minä saan mielihyvää, rentoudun ja lomailen puuhastellessani. Olen kulttuurin suhteen kaikki ruokainen, eikä ole mitään genreä, mihin en haluaisi tutustua ja mitä en pystyisi sulattamaan. Ja siksipä en ole vieroksunut runojakaan.

Runoviikolla talkoolaiset ovat tilaisuuksissa ovimiehinä tai emäntinä/isäntinä. Aloittelin talkoolaisurani olemalla ovimiehenä eli olemalla tarvittaessa emännän/isännän apuna, tarkistamassa lippuja ja valvomassa, ettei tilaisuuksiin tulla kesken esityksen. Olen ollut viime vuonna lisäksi ensimmäisen kerran emännän tehtävissä - ja nyt tänä kesänä emäntänä kahdessa esityksessä. Emännän tehtäviin kuuluu mm. olla esiintyjän/esiintyjien tavoitettavissa tarvittaessa, jakaa tehtävät ovimiehille ja huolehtia järjestäjien puolesta, että tilaisuus onnistuu. Aika vastuullista hommaa siis, mutta eri tilaisuuksissa niin leppoisa tunnelma, että kaikki sujuu luontevasti kuin itsekseen.

Oman jännityksensä talkoolaisen hommiin tuo se, että kaikkia tilanteita ei voi etukäteen tietää ja voi joutua improvisoimaan. Mikäli tilannetta ei pystytä talkoolaisten kanssa sillä hetkellä ratkaisemaan, niin meillä on tapahtuman järjestäjien puhelinnumerot, joihin voimme aina tarvittaessa soittaa. Järjestäjien taholta siis meihin luotetaan ja annetaan vastuuta. On hienoa olla talkoolaisena toteuttamassa Runoviikkoa. Kyllä täällä Kainuussa osataan ja pystytään järjestämään tällaisia isoja korkeatasoisia valtakunnantasoisia kulttuuritapahtumia!

Moi! Minä olen Kajaanin Runoviikon Runokoira Fred <3

Martta Matkaaja kävi Juustoleipätapahtumassa Ristijärvellä

Martta Matkailija kävi eilen Ristijärven Marttojen järjestämässä Juustoleipätapahtumassa. Tapahtuma järjestettiin nyt kuudennen kerran. Olipa siis jo korkea aika täyttää aukko sivistyksessä ja käydä katsomassa tapahtumaa!

Lampaat saivat niin lapset kuin aikuisetkin hyvälle tuulelle. Lampaita kuvasi yksi jos toinenkin aikuinen.

Kuulin erään miehen kyselevän lampaalta "Niin, mikä sinulla olikaan kipeä?" ja siihen lammas vastasi "Pää!".

Metsäosastolla oli esillä metsäkoneita ja moottorisahaveistonäytöksiä. Tässä moottorisahalla veistettyjä lintuja. Moottorisahamestari kertoi, että käsi on kätevä lintujen ruokintateline - kämmenelle talipallo ja sormista roikkumaan useampi. Tällaista ei ole Martta Matkaaja ennen taipaileillaan nähnytkään!

Arvan ostamalla ja hyvällä tuurilla tämä merenneito oli mahdollisuus saada omakseen.

Kyllä näiden moottorisahaveistosten tekemiseen tarvitaan moottorisahankäyttötaitojen lisäksi myös taiteellista silmää. Kuinka moni meistä olisi nähnyt silmissään pöllinpätkässä ketun makoilemassa luolassaan? Ja kuinka moni olisi osannut ajatuksissaan näkemänsä moottorisahalla veistellä puuhun?

Tapahtumassa oli televisiosta tuttu mestarikokki Janne Pekkala tekemässä juustoleipäherkkuja. Tässä mestarikokki paistaa juustoleipää.

Juustoleivät paistettiin uuneissa tulen äärellä juustoleipää tasaisesti käännellen.

Tapahtumasta saattoi ostaa juustoleipää. Tapahtumassa näytettiin myös rieskojen tekemistä. Näiden herkkujen lisäksi oli tarjolla mm. muurinpohjalettuja, paistettuja muikkuja ja Marttojen valmistamaa ruokaa.

Käsityökeskuksen tiloissa oli työpajoja. Tässä työpajassa sai opastusta tilkkutöiden tekemiseen.

Tässä on yksityiskohta näytteillä olleesta applikaatiotekniikalla tehdystä tilkkupeitosta.

Tämä kukkakranssi on tuosta samaisesta tilkkupeitosta. Tämän peiton äärellä ihailin valtavaa määrää yksityiskohtia ja kunnioittaen sitä tuntimäärää, mikä tuon peiton tekemiseen on mennyt!

Tapahtumassa oli myytävänä erilaisia käsitöitä; ommeltuja, virkattuja ja neulottuja. Hinnat olivat erittäin asiakasystävälliset - tämä ensi kesää silmällä pitäen vinkkinä esim. kaikille lapasia ja villasukkia tarvitseville!

Huovutuspajassa pääsi tutustumaan neulahuovutukseen. Neulahuovutustekniikalla voi tehdä kolmiulotteisia- ja tasotöitä.

Virkkauspajassa syntyi kirjovirkkausreppu.

Tässä upeassa villatakissa on tekniikkana käytetty sekä kirjovirkkausta että kirjoneulontaa.

Rukilla langan kehrääjiä ei tänä päivänä joka talosta löydykkään! Tapahtumassa oli kehräämistä esittelemässä kolme tämän perinnekäsityön taitajaa - tässä heistä yksi.

Tässä esitellään isoäidin neliön virkkaamista ja langan kehräämistä rukilla.

Käsityöpajassa opastettiin myös järvikaislasydämen tekemistä.

Esiintymislavalla esiintyi kanteleryhmä. On se tuo kantelemusiikki vain aina yhtä vaikuttavaa ja kaunista kuunneltavaa!

Tapahtumassa esiintyi myös taikuri. Päivän aikana oli kilpailuita, kuten voimanaiskisa ja juustoleipäjuoksu. Näihin Martta Matkaaja ei kuitenkaan rohjennut osallistua.

Mobilistien hieno traktorien rivi - näistä Martta Matkaaja innostui erityisesti tällä kertaa Mobilistien esille tuomista moottoriajoneuvoista.

Palolaitos esitteli palokalustoaan...

ja Mobilistit vanhempaa palokalustoa.

Tapahtuma oli suoraan sanottuna laajuudessaan ja monipuolisuudessaan Martta Matkaajalle yllätys! Tapahtuma oli suhteellisen laajahkolla alueella, mutta siirtyä saattoi messujunalla, mikäli ei jalkaisin kulkeminen onnistunut tahi muutoin vain messujunakyytiä halutessaan. Tapahtumasta oli netistä ladattivissa esite tapahtuma sisältöineen ja karttoineen. Tahtumapaikalla oli infopiste, missä jaettiin tietoa tapahtumasta ja alueen kartta.

Hienoisesta sateen tihuutuksesta huolimatta väkeä riitti ja kaikki näyttivät hyvän tuulisilta. Esitteen mukaisesti tapahtumassa juhlittiin maakunnan rikasta ruoka- ja käsityöperinnettä Suomi 100 -juhlavuoden hengessä. Tapahtuma on monen eri toimijan yhteistyön onnistunut tulos - tuollaista yhteistyötä kannattaa jatkaa!

Metsäosastolla jaettiin kuusentaimia. Tämä Suomi 100 -juhlakuusi istutetaan mökille.

Kotimatkalla Martta Matkaaja päätti, että ensi kesänä käydä uudelleen Juustoleipätapahtumassa!