perjantai 14. heinäkuuta 2017

Raparperikompottia ja kantapääopiston omenapuiden kasvatuksen syventävät opinnot :)


Raparperi puutarhassamme on kasvanut jo aika mukavasti, mutta edelleen tarvitaan ystävän raparperipuskien tuotantoa apuna. Olin kirjoittanut kalenterin väliin paperille raparperikompotin ohjeen. Lähdettä en ollut muistiinpanoon merkinnyt.


Raparperikompotti

1 dl vettä
500 g raparperin paloja
1 dl fariinisokeria
1 dl sokeria

1. Kuori ja pilko raparperit.

2. Sekoita sokeri ja fariinisokeri veteen. Keitä sokerilientä sekoittaen 5 min.

3. Lisää raparperin palat ja keitä sekoitellen niin, että raparperi pehmenee (n. 5 min).

4. Kaada kompotti hillopurkkiin tai tarjoiluastiaan jäähtymään.



Raparperikompottia voit tarjota jäätelön kanssa. Jäätelöannoksen voit koristella keksimuruilla ja syötävillä kukilla, esim. syreenin tai puna- tai valko-apilan kukilla.


Ja sitten näitä puutarhakuulumisia "Ei mennyt kuin Strömsössä" -osastolta. Viime syksynä istutimme kaksi omenapuuta. Talveksi suojasimme puut tolkusti verkkoilla ja rungot muovisilla psiraalisuoljilla. Keväällä puiden kasvu lähti mukavan näköisesti käyntiin, lehtisilmuja pukkasi molemmat puut keväällä, kunnes toisen puun lehtisilmut kuivuivat.

Toinen viime syksynä istuteuista omenapuista on nyt siis menetetty. Olin puhelimitse yhteydessä puutarhaan, mistä omppupuut ostin. Sain ammattilaiselta valtavasti hyviä ohjeita omenapuiden kasvatukseen ja selvyyden, mikä meni väärin toisen puun kanssa.

Menetetty omppupuu on kärsinyt kylmyydestä. Rungon ympärille myytäviä muovisia spiraaleja (myyräsuojia) ei tule käyttää (!!!), koska kuori jää ohueksi, jolloin puun runko/kuori kasvaessaan halkeilee ja spiraaliputki johtaa kylmän ilman juureen. Omenapuut suojataan talven ajaksi vain metalliverkolla, mikä laitetaan tiiviisti maata vasten ja kiinnitetään hakasilla maahan. Kylmyyden lisäksi omenapuiden kuolemia aiheuttaa kuulema liika lannoitus. Koska mullan alla on suhteellisen lähellä kivistä ja hiekkaista maa-ainesta, olisi puu ollut parasta istuttaa multakumpareelle (koska toinen puu on selvinnyt, sille ei tarvitse kumparetta alkaa enää kuulema tekemään). Omenapuiden kasvatuksen kantapääosaston oppimäärä on suoritettu.

Ps. Pirja on omenapuulajikkeena kestävä lajike, mutta ei sekään ylenpalttisen haastavia olosuhteita kestä.

No niin. Näillä ohjeilla pidetään tuo toinen omenapuu hengissä ja ties vaikka joskus tulevaisuudessa syödään omenoita omasta omppupuusta <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommenteista!