Helppo omenapiirakka

Tänään jauhopeukkua syyhytti. Aikani vundeerattua päätin leipoa omenapiirakan. Kaivoin blogissani olevista resepteistä helpon omppupiirakan ohjeen.

Olen löytäny ohjeen aikoinaan MTV:n sivuilta Arjan leivontanurkasta. Olen tehnyt valmistusohjeeseen lisäyksiä. Tällä helpolla ohjeella tulee niin maukas omppupiirakka, että ei jää piirakan leipominen vain yhteen kokeilukertaan.

Ohjeella saa nopeasti hyvää tarjottavaa vaikkapa iltapalalle, yllätysvieraille tai tällaisille viikonlopun herkkuhetkille :)

Helppo omenapiirakka

1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 kpl kananmunia
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl rypsiöljyä
1 dl rasvatonta maitoa

Pinnalle:

3 isoa omenaa
3 rkl ruokokidesokeria

1. Sekoita muna ja sokeri.

2. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet, öljy ja maito. Sekoita taikina tasaiseksi.

3. Laita piirakkavuoan (halkaisija noin 27 cm) pohjalle leivinpaperi. Levitä taikina leivinpaperin päälle. Leikkaa ylimääräinen leivinpaperi vuoan reunan myötäisesti.

4. Levitä päälle omenalohkot ja sokeri. Vinkki: Tee omenoista auringonkukka; omppusiivut reunoille ja palasia keskelle.

5. Paista 200 asteessa uunin alatasolla 25-30 minuuttia.

Tarjoile omppupiirakka vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

Mukavaa omppupiirakan makuista viikonloppua!

Mustikka-kaurajuomasmoothie

Tässä se on - superhyvä mustikka-kaurajuomasmoothie. Tyttären kanssa kauppareissulla keksimme, että tehdään mustikkasmoothie kaurajuomasta.

Kaurajuoma maistuu sellaisenaan vienosti kaurapuurolle eli erinomainen yhdistelmä monen eri raaka-aineen kanssa käytettäväksi smoothiessa. Emme käyttäneet smoothiessamme mitään extrasuperhyper eri makujen kimaraa, vaan annoimme mustikalle makupääroolin. Tällainen ohjeestamme sitten tuli:

Mustikka-kaurajuomasmoothie

2 dl mustikoita
3 dl kaurajuomaa
2 dl maustamatonta jugurttia
1/2 tl vaniljasokeria

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen. Käytä konetta, kunnes juoma on tasaista.

Vinkki: Kun laitat smoothien kannelliseen lasipurkkiin, voit kuljettaa smoothien mukanasi vaikkapa lounaalle tai välipalaksi töihin.

Uudista ovi tapetoimalla

Tänä kesänä maalasin sisäovien karmit. Valkoisten karmien kanssa vaniljanvalkoinen WC:n ovi ei enää miellyttänyt silmää. En kuitenkaan halunnut maalata ovea, vaan tapetoida sen. Ostin K-Raudasta rullan Vallilan tapettia. Tapetti on vinyylitapettia ja kestää siksi hyvin pyyhkimistä ja valoa.

Näitä tarvitsimme:

rulla tapettia
Kiilto Combi seinäliimaa
sivellin
rullamitta
kynä
mattopuukko
nitoja ja niittejä
ruuvimeisseli oven ripaa ja lukkoa varten

Näin me sen teimme:

Ensin ovesta irroitettiin lukkopesä ja ripa, minkä jälkeen ovi nostettiin saranoiltaan ja laitettiin ruokapöydän päälle tapetoitavaksi.

Leikkasimme tapetista kaksi vuotaa mattopuukolla. Tarvitsimme kaksi vuotaa, koska näin tapetin raportista tuli kuvio oven keskelle. Tässä vaiheessa otimme vain huomioon vuotien pituuden ja sen, että kuvio kohdistuu oikein.

Piirsin oven keskelle pituussuunnassa viivan, minkä avulla saimme tapetin suoraan.

Sivelin pensselillä Kiilto Combi seinäliimaa huolellisesti koko oven pinnalle. Erityisesti kiinnitin huomiota, että liisteriä on oven reunoille asti.

Laitoimme ensimmäisen tapettivuodan paikoilleen piirtämääni keskiviivan mukaan. Ja kohdistimme toisen vuodan niin, että tapetit muodostivat symmetrisen kuvionsa.

Leikkasin ylimääräisen vuodan oven sivureunoilta mattopuukolla.

Nidoimme tapetin oven ylä- ja alaosaan varmistamaan, että reunat eivät ala käytössä repsottaa.

Tapetoimisen jälkeen annoimme oven kuivua rauhassa seuraavaan päivään.

Tapetoimalla voi uudistaa myös esimerkiksi kaappien ovia, laatikostoja ja rappusia. Tapetin kestoa käytössä voi lisätä lakkaamalla. Ennen lakkaamista kannattaa testata tapettipalalla, että tapetin värit eivät leviä ja kuinka tapetti muuntoinkin käyttäytyy lakatessa.

Retki Hossan kansallispuistoon

Perjantaina töissä oli erilainen päivä - kävimme eilen oppilaiden kanssa retkellä Hossassa. Retki oli yksi Suomen Kulttuurirahasto Kainuun rahaston peruskoulun yhdeksännen luokkien oppilaille kustantamista retkistä.

Hossa sijaitsee Suomussalmen kunnan pohjoisosassa, osittain Kuusamon ja Taivalkosken kuntien puolella ja on Suomi100 -juhlavuoden kansallispuisto, jonka virallisia avajaisia vietettiin 17.6.2017. Alueella on 90 kilometriä päiväretkille tai pidemmille vaelluksille soveltuvia merkittyjä ja pääosin helppokulkuisia polkuja. Lisäksi Hossassa on 60 kilometriä vesiretkeilyreittejä.

Hossassa voi patikoida, meloa, uida, sukeltaa, maastopyöräillä, tarkkailla lintuja, kalastaa, moottorikelkkailla, kerätä marjoja ja sieniä. ja kalastaa. Alueella on Hossan luontokeskus, kalastuslaitureita, autiotupia, laavuja, tulentekopaikkoja, leiri- ja leirintäalueita, vuokramökkejä sekä yhteistyötahojen erilaisia palveluita.

Kiersimme oppaan opastuksella noin kolme kilometriä pitkän, käpymerkein reittimerkityn luontopolun. Polun varrella oli infokylttejä, joissa kerrottiin vanhan metsän elämästä, vesistä, marjoista, poroista, soista ja supista sekä ihmisen historiasta Hossan seuduilla.

Osa reitistä oli laudoista rakennettua polkua tai pitkospuita. Polku oli helppokulkuista polkua, jonka korkeusero on 29 metriä. Joissakin kohti polulla risteili puiden juuria, joten kävellessä oli toki katsottava, mihin astuu.

Alueen lammet ja järvet ovat kautta aikojen olleet kalastajien suosiossa. Kalastajat voivat vetouistella, pilkkiä, koski- ja perhokalastaa. Kansallispuiston ulkopuolella oleviin kahteen lampeen istutetaan kirjolohia. Hossan kirkkaat vedet soveltuvat sukeltamiseen. Sukeltajien suosiman Öllörin, lähes 40 metriä syvän suppalammen, rannalla Karhunkainalon leirintäalueella on sukelluskeskus.

Tarkemmin voit tutustua Hossaan ja sen tarjoamiin palveluihin osoitteessa www.luontoon.fi/hossa.

Blogini löytyy myös instagramista nimellä ruusu_unelmia. Tervetuloa seuraamaan blogiani myös instassa!

Ruokailuryhmän päivitys maalaamalla ja tuoleja tuunaamalla

Tuumasta toimeen. Viimeinkin. Olin nimittäin jo pitemmän aikaa katsellut ruokailuryhmän tuoleja ja todennut niiden tarvitsevan uutta maalia pintaan ja kankaat istuinosiin. Pöytä on aikoinaan tuotu mökiltä ja tuolit olen ostanut opiskeluvuosinani. Tuolit olivat jo ostaessani vanhoja ja vuosien varrella ne ovat päivittyneet niin värinsä kuin istuinosien kankaidenkin osalta.

Aloitin ruokailukaluston tuunauksen ostamalla kankaan tuolien istuinosiin. Pentikillä löytyi heti ihana kangas; vaaleanharmaa Pioni. Kankaan on suunnitellut Liina Harju. Koska kankaan leveys on 150 cm, sain yhdestä leveydestä kolme tuolin päällystä. Ostin kangasta hieman reilu kaksi metriä, sillä ajattelin tehdä lopusta kankaasta tyynynpäällisiä olohuoneeseen. Ruokailuryhmä on keittiön ja olohuoneen välissä ja olisi näin yhdistävä tekijä sisustuksessa.

Kävin hakemassa Prismasta maalinäytelappusia, joita mallailin kotona kankaaseen, löytääkseni sopivan sävyn tuolien maalaamiseen. Maalina käytin Helmi 30 puolihimmeää maalia sävyllä N499.

Ensin hioin tuolien vanhan maalipinnan hiomapaperilla karheaksi. Kohdat, joista vanha maali oli irtoillut, hioin tarkemmin. Niissä kohdissa käytin ensin karkeampaa ja lopuksi hienonpaa hiomapaperia. Tämän jälkeen pyyhkäisin pölyt pois ja aloin maalaamaan. Hioin tuolit ulkona, niin pölystä ei ollut haittaa. Maalasin kalusteet sisällä, niin ei ötökät pihalla tarttuneet kuivuvaan maaliin. Lisäksi maalin kuivuminen käyttöönottokuivaksi kesti kuitenkin noin kolme vuorokautta.

Vanha kangas irroitettiin istuinosista ja uusi kangas nidottiin kiinni. Pehmuste oli säilynyt hyvänä, joten niitä ei tarvinnut vaihtaa. Pehmusteena istuinosissa on superlon- ja vanulevyä.

Maalasin kalusteisiin ensin pohjamaalin. Laitoin maalia tyhjään jätskirasiaan ja sekoitin maalin joukkoon lirauksen vettä. Näin sain maalista ohuempaa ja sopivaa pohjamaalaukseen. Kun pohjamaali oli kuivunut, maalasin kalusteet ohentamattomalla maalilla.

Pöydän maalasin maalaamalla ensin jalkakehikon. Kun jalkakehikko oli kuiva, nostin pöytälevyn paikoilleen ja maalasin sen. Pöytälevyä en hionut tasaiseksi, sillä halusin pinnassa näkyvän kaikki vanhat pienet kolhut, arjen ja juhlan jäljet.

Pöydän pintaa maalatessa siveltimen vedot on hyvä olla yhtenäiset - pöydän reunasta toiseen reunaan. Muutoin pöydän pintaan jää jälkiä siihen kohti, missä maalaamista on jatkettu.

Maalaaminen on koukuttavaa. Olen nimittäin maalannut jo sisäovienkin karmit. Mitähän seuraavaksi maalaisin...

PS. Löydät blogini instagramista nimellä ruusu_unelmia. Tervetuloa seuraamaan blogiani myös instassa!