Horsman- ja mesiangervonkukkajuoma

Kesämökkillä pihapiirin ympärillä on luonnonkukkaloistoa, kun mesiangervo ja horsma kukkivat. Keräsin horsmankukkia ja mesiangervon kukintoja kesäisen juoman tekemiseen.

Aamukaste oli kukista jo haihtunut, sateesta ei ollut tietoakaan ja aurinko paistoi - siis mitä parhain aika kerätä luonnonyrttejä! Kukat keräsin kuin oppikirjan mukaan eli keräsin vain täysin kehittyneitä kukkia ja kuihtuneet kukat jätin keräämättä. Kukat keräsin metallikulhoon, missä ne olivat ilmavasti. Ötököitä pörisi kukissa, joten ravistin ensin kasvia varresta ja vasta sitten keräsin kukat. Vaikka ötököiden syöminen onkin supertrendikästä, niin kukkat voi laittaa keräämisen jälkeen hetkeksi kylmään veteen, niin loputkin ötökät saa kukista pois.

Horsman-ja mesiangervonkukkajuoma

1,5 l maitohorsman ja mesiangervon kukintoja
2 l kiehuvaa vettä
1 tl sitruunahappoa
1/2 sitrunaan tai yhden limen mehu
2-5 dl sokeria oman maun mukaan

Huuhtele kukinnot kylmässä vedessä.

Laita kukinnot kuumuutta kestävään astiaan, esimerkiksi kattilaan.

Purista kukintojen päälle sitruunan tai limen mehu.

Kaada kiehuva vesi kukintojen päälle.

Lisää joukkoon sitruunahappo ja sokeri. Sekoita.

Kun juoma on maustunut huoneen lämmössä muutaman tunnin, siivilöi ja pullota juoma. Säilytetään jääkaapissa. Juoman voi käyttää sellaisenaan, laimennettuna, boolissa tai kivennäisveteen sekoitettuna.

Malja kesälle!

Valvontakamerajärjestelmä kodin turvaksi

Jo viime kesänä mietimme, josko hankkisimme valvontakameroita valvomaan kotiamme, kun olemme reissussa. Tänä kesänä kamerat sitten hankittiin. Lehdistä olemme tällekin kesälle lukeneet murtovarkauksista näillä meidänki tanhuvilla. Kotimme on rauhallisella asuinalueella ja rakennus on sen muotoinen, että pitkäkyntinen voro halutessaan pääsee puuhastelemaan tihutöitään suojaisaan nurkkaan kenenkään huomaamatta. Pihallakin kun on moottoripyörä, mopoja, polkupyöriä, ruohonleikkuria ja trimmeriä välillä enemmän ja vähemmän levällään.

Tilasimme kamerat e-Villen nettikaupasta Kiinasta. Ostaminen e-Villestä on turvallista, sillä yritys on 100 prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa. Asiointi onnistui suomeksi ja tilauksen maksoimme verkkopankissa. Tuotteilla on takuu ja 30 päivän palautusoikeus. Yrityksellä on varasto Mäntsälässä, missä on myös tarvittaessa tuotteiden maksuton huolto.

Tilauksen tekemiseen löytyi e-Villen sivuilta tarkat ohjeet vaihe vaiheelta. Siitäpä sitten aloitettiin tilauksen tekeminen. Erilaisia valvontakameroita e-Villen tuotevalikoimasta löytyi PALJON, mutta tuotekuvauksia lukemalla löytyi meille sopivat kamerat.

Tilasimme kaksi kameraa ulos ja yhden sisälle. Kamerat olivat helppo asentaa; kameratelakat kiinnitettiin haluttuun paikkaan ruuveilla. Kameroiden asennuksen tärkein asia on tietenkin se, että ne palvelevat parhaiten tehtävässään eli asennettaan sinne, missä valvontaa tarvitaan. Itse laitoimme siis sisäkameran niin, että siitä näkee käytävän, mistä on kulku muihin huoneisiin. Ulkokameroista toinen on asennettiin etupihalle, millä valvotaan etupihaa, kotimme etupihan puoleisia ovia ja autotallin edustaa. Takapihan kamera kuvaa suojaisaa takapihaa ja kotimme takapihan puoleisia ovia. Näkymä on molemmissa ulkokameroissa rajattu tonttien välissä olevaan aitaan niin, että naapuria ei kuvata. Etupihan kamera ei myöskään kuvaa tietä, eikä tiellä kulkijoita.

Kameroiden paikkaa miettiessä kannattaa myös tutkia, mistä kameroihin saa virran. Virran saaminen ei sinänsä ole ongelma, mutta joissakin tapauksissa voisi toki vaatia pikkuista kikkailua ja haastavimmassa tapauksessa tietenkin jopa sähkömiehen ammattitaitoa. Kameroiden virtapiuhat itsessään ovat ihan passelin mittaiset ja tarvittaessa jatkojohdolla saadaan kamera pistorasiaan. Meillä ulkona olevat kamerat asennettiin katoksen alle vesi- ja lumisateelta suojaan, vaikka kamerat ovat veden kestävät.

Kameroiden fyysisen asennuksen jälkeen alkoi teknisen puolen hommat eli kamerat liitettiin langattomaan verkkoon kameroiden mukana tulleen pienen ohjevihkosen ja Eye4-sovelluksen softan avulla. Lisäksi älypuhelimeen ja iPadiin asennettiin Eye4-sovellus. Tämä ei ollut mitään henkimaailman hommia, sillä englannin kielinen ohjeistus oli melkolailla selkeä. Tarvittaessa voi aina käyttää google kääntäjää. Ensimmäisen kameran asennukseen meni jonkin aikaa, mutta kahden muun kameran asennus ei sitten enää montaa minuuttia kestänytkään. Jos omat taidot tai rohkeus eivät riitä kameroiden asennukseen, niin omat lapset tai lapsenlapset ovat varmasti varsin näppäriä näissä hommissa.

Laitteet toimivat langattomasti. Sovelluksen avulla pystymme reissussa ollessamme hallitsemaan kaikkia kameroita yhdellä sovelluksella tarvittaessa eli esim. liikuttamaan sisällä olevaa kameraa 360 astetta, kuulla mitä kotonamme tapahtuu ja vaikkapa huutaa kotonamme oleville voroille. Liiketunnistin lähettää ilmoituksen älypuhelimeen, kun kamera havaitsee liikkeen. Kamerat kuvaavat myös pimeällä infrapunavalon avulla.

Nyt voi lähteä huoletonna reissuun!

Runoviikon paljastus, julkistuksia ja talkoolaisen aatoksia talkoolaisuudestaan

Eilen paljastettiin Kajaanin Runoviikon 15. runokivi. Runokiven paljastaminen on perinteinen Runoviikon festivaalin ensimmäisen päivän kohokohta. Runokivessä on Suven runoilijan valitsema säe omasta tuotannostaan, joka on pysyvä muisto Kaukametsän pihan runopolulla kulkijoille. Tämän kesän Suven runoilija, Harri Nordell (s. 1956), valitsi Tomunhäikäisyvalo -kokoelmastaan runokiven säkeeksi:

"Sillä kiville on annettu
hiljaisuus vaieta
etteivät kielisi itseään
mykemmästä."

Runokiven paljastamisen jälkeen Harri Nordell puheenvuorossaan kertoi, että hänen runojensa lukijoiden on oltava valmiita hallinnan menetykseen ja vaaran tunteeseen - Nordell sanoi olevansa ekstremisteistä* ekstremistisin. Suven runoilija kertoi ettei käytä jokapäiväistä kieltä, vaan hän yrittää päästä sanojen taakse sekä etsiä runon ja ilmaisun rajoja.

(* ekstremismi = mielipiteiden tai asenteiden äärimmäinen jyrkkyys tai taipumus sellaiseen)

Kajaanin Runoviikon avajaisissa julkistettiin uusi taiteellinen johtaja! Runoviikon taiteellinen johtaja, Taisto Reimaluoto, antoi aikoinaan Kirsi-Kaisa Sinisalolta saamansa viestikapulan Kati Outiselle, uudelle taiteelliselle johtajalle. Reimaluodon kahdeksan vuotta kestänyt kausi päättyy tähän kesään. Taistolle paljon kiitoksia ja Katille paljon onnea!

Avajaisissa julkistettiin myös Tanssiva Karhu -runopalkinnon saajat! Yleisradion vuoden 2018 Kääntäjäkarhun sai Kaisa Ahvenjärvi saamelaisrunouden antologiasta Tuulisolmut. Tanssiva karhu -runopalkinnon sai Lassi Hyväriselle runokokoelmasta Tuuli ja kissa. Lämpimät onnittelut voittajille!

Annika Veteli Kainuun Sanomista soitti ja kysyi minua haastatteluun, aiheesta talkoolaisena oleminen. Haastattelu julkaistiin Kainuun Sanomissa tiistaina 3.7.2018. Annika Vetelin esittämät kysymykset olivat paikoitellen aika visaisiakin, koska en ollut aiemmin ajatellut esimerkiksi sitä, miksi olen talkoolaisena Kajaanin Runoviikolla ja mitä talkoolaisena olemisesta saan. Kirjoittelen tämän blogipäivitykseni Kainuun Sanomien toimittaja Annika Vetelin esittämien kysymysten pohjalta eli pohdiskelen talkoolaisena olemista.

Olen tänä vuonna viidettä kertaa talkoolaisena Kajaanin Runoviikolla. Ennen talkoolaisuraani en ollut mikään himo runojen ystävä ja käsitykseni runoudesta oli hieman suppea. Olin jonkin verran lukenut runoja kirjastosta lainaamistani tai kirjakaupasta ostamistani runokirjoista. Kirjat olen valinnut sen mukaan, mikä on herättänyt kiinnostukseni; runoilija, jonka teoksista olen aiemminkin pitänyt, kiinnostavan näköinen kirjan kansi tai kirjan nimi - että näinkin syvällisiä perusteluita :D Olen aina tykännyt runojen tiiviistä muodosta, vapaasta tulkittavuudesta sekä kauniista ja rikkaasta runokielestä.

Kuten Annika Vetelille haastattelussa sanoin, tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen talkoolaisena. Talkoolaisena koen pääseväni paremmin kiinni runojen maailmaan, kuin yhden tai kahden esityksen katsomisella. Talkoolaisena pääsen altistumaan runoille, kun tavallisessa arjessa ei runoihin joka päivä törmää. Vuosien varrella olen tutustunut muihin talkoolaisiin ja näissä merkeissä tapaamme aina heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Samoissa tilaisuuksissa olevat uudet talkoolaiset tulevat äkkiä tutuiksi.

Kun toimittaja kysyi, mitä saan talkoolaisena olemisesta, vastasin saavani energiaa ja ajatus kirkastuu tekemisestä ja touhuamisesta. Juttelin jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän sanoi, että "et sinä tule kokonaiseksi laiturilla makaamalla". Näinhän se on - minä saan mielihyvää, rentoudun ja lomailen puuhastellessani. Olen kulttuurin suhteen kaikki ruokainen, eikä ole mitään genreä, mihin en haluaisi tutustua ja mitä en pystyisi sulattamaan. Ja siksipä en ole vieroksunut runojakaan.

Runoviikolla talkoolaiset ovat tilaisuuksissa ovimiehinä tai emäntinä/isäntinä. Aloittelin talkoolaisurani olemalla ovimiehenä eli olemalla tarvittaessa emännän/isännän apuna, tarkistamassa lippuja ja valvomassa, ettei tilaisuuksiin tulla kesken esityksen. Olen ollut viime vuonna lisäksi ensimmäisen kerran emännän tehtävissä - ja nyt tänä kesänä emäntänä kahdessa esityksessä. Emännän tehtäviin kuuluu mm. olla esiintyjän/esiintyjien tavoitettavissa tarvittaessa, jakaa tehtävät ovimiehille ja huolehtia järjestäjien puolesta, että tilaisuus onnistuu. Aika vastuullista hommaa siis, mutta eri tilaisuuksissa niin leppoisa tunnelma, että kaikki sujuu luontevasti kuin itsekseen.

Oman jännityksensä talkoolaisen hommiin tuo se, että kaikkia tilanteita ei voi etukäteen tietää ja voi joutua improvisoimaan. Mikäli tilannetta ei pystytä talkoolaisten kanssa sillä hetkellä ratkaisemaan, niin meillä on tapahtuman järjestäjien puhelinnumerot, joihin voimme aina tarvittaessa soittaa. Järjestäjien taholta siis meihin luotetaan ja annetaan vastuuta. On hienoa olla talkoolaisena toteuttamassa Runoviikkoa. Kyllä täällä Kainuussa osataan ja pystytään järjestämään tällaisia isoja korkeatasoisia valtakunnantasoisia kulttuuritapahtumia!

Moi! Minä olen Kajaanin Runoviikon Runokoira Fred <3

Potkua päivään helppoakin helpommalla aamiaisella - munakas uunissa (uunimunakas)

Heräsin eilen aamulla klo 05. Tietenkin, onhan kesäloma. Aikani siinä kieriskeltyäni, katseltuani fb:n ja instagramin päivityksiä ja tehtyäni kolme sanasokkelo luovutin ja nousin ylös. Tekaisin aamiaiselle teeleipiä ja uunimunakkaan.

Uunissa kypsennetty munakas on vaivaton tehdä. Uunimunakkaan perusohjetta voi soveltaa omien toiveiden tai jääkaapista löytyvien raaka-aineiden mukaan. Tässä on tekemäni kinkku-juustouunimunakkaan ohje:

Uunimunakas

7 munaa
1 dl kevytmaitoa tai kermaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
4-5 kinkkusiivua
1 dl juustoraastetta


1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

2. Riko munat kulhoon ja vatkaa munien rakenne rikki.

3. Lisää maito/kerma, juustoraaste, suola ja pippuri. Sekoita hyvin.

4. Laita leivinpaperi uunivuokaan. Kaada munakas leivinpaperin päälle.

Itselläni on käytössä Ikean neliönmuotoinen lasinen uunivuoka.

5. Leikkaa kinkkusiivut palasiksi saksilla tai veitsellä. Ripottele palaset munakkaan päälle.

6. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.


Voit käyttää munakkaaseen esimerkiksi murennettua fetajuustoa, Aura-juustomurua, makkaraa kuutioituna, paprikapaloja, herkkusieniä, savulohta, sipulirenkaita ja pinaattia.

Mahtavaa alkanutta heinäkuuta!

Kulttuurikeskus Pentik-mäki ja Pentik Kartano

Juhannuksen roadtripillä Martta Matkaaja kävi Posiolla Kulttuurikeskus Pentik-mäellä. Siellä sitä aikaa vierähti, kun kiersimme 2500 neliömetrin kokonaisuuden; tehtaanmyymälä, Pentik kotimuseo, Muistoja maalta-, Vanhaa keramiikkaa- ja kansainvälinen kahvikuppimuseo sekä kermakannu- ja kiinalaisen keramiikan näyttelyt. Huh, mutta ehdottomasti VAU! Katseltavaa, ihasteltavaa ja ihmeteltävää riitti!

Posion keskustasta ajelimme Perä-Posiolle, Timisjärven rannalle. Timisjärvellä on Anu ja Topi Pentikäisen taidekodiksi kunnostama vuodelta 1862 oleva porotila. Porotilalla olleet kaksi uudempaa rakennusta, 60-ja 70-luvulla rakennetut omakotitalo ja navetta, purettiin ja niiden tilalle siirrettiin hirsirakennus Kuusamon Kärpän kylästä (nykyinen kesäkahvila) ja Törmäsenvaaralta Kuusamosta (nykyinen galleria). Historiallisen porokartanon tarina jatkuu nyt Pentik Kartanona; taidekotina, vierasateljeena sekä näyttely- ja tapahtumapaikkana.

Pentikäiset ostivat porotilan seitsemännessä sukupolvessa tilaa hallinneelta Tarja Timisjärveltä. Tarja Timisjärvi on sanonut: "Tämä on enkelin johdatusta. Ilman Anua ja Topia 30-vuotta kylmillään ollut talo olisi lahonnut tähän paikkaan".

Ensimmäisenä kurvasimme suoraan kesäkahvilaan, sillä olihan päivä jo pitkällä ja oli saatava murua rinnan alle. Otimme kahvia, yrttiteetä ja nokkospiirakkaa. Piirakassa käytetty nokkonen, kuten myös yrttiteen yrtit, ovat kerätty Timisjärven niityltä.

Kahvilassa istuessamme jutustelimme Susannen, Pentik Kartanon kesäemännän, kanssa. Hän on tehtäväänsä täydellinen henkilö; hän on ystävällinen ja aidosti kiinnostunut asiakkaista ja heidän palvelemisestaan. Hän kertoi Pentik Kartanon historiasta suurella sydämellä ja asiantuntemuksella.

Kesäkahvila on avoinna päivittäin klo 11-17. Kesäkahvilasta voi ostaa tuliaisia ja sieltä ostinkin edellisessä postauksessani olleen mustikkapiirakka reseptikeittiöpyyhkeen.

Pentik Kartanon gallerian ovesta sisään astuttuaan on näkymä niin vaikuttava, että se saa pysähtymään ovelle! Teoksen vieressä on teksti:

"Elämän paratiisiin kuuluu hyvä ja paha. Mustakin on eri sävyineen kaunista ja kuuluu elämään."

"The paradise of life includes both good and evil. Even black in its different shades in beautiful and part of life."

Tähän maalaukseen ihastuin ja maalauksen nimestä riemastuin! Ei voi osuvampaa teosta juhannuksen roadtripille osua, kuin Iiris Pentikäisen maalaus 7 kukan uni!

Ja tästä tästä maisemasta hurmaannuin! Teos on Anu Pentikin kukkapelto. Tänä kesänä (kesä 2018) Pentik Kartanolla on esillä myös Teuvo Tuomivaaran teoksia ja galleriassa Anu Pentikin kesänäyttely Lintuja.

Anu ja Topi Pentikäinen ovat kunnostaneet ja rakennuttaneet Timisjärven vanhan tilakeskuksen Pentik Kartanoksi, pitäen kunnostuksen lähtökohtana esteettisyyttä, pintojen karheutta ja entisen kunnioittamista. Rakennuksissa kiertäessä ihastelimme taiteen lisäksi, miten kauniisti uusi ja vanha kulkevat käsi kädessä tilan rakennuksissa, kuten esimerkiksi kuinka tämän päivän moderni keittiö sopii kauniisti ja luontevasti 1800 -luvulta olevaan rakennukseen. Ihastelimme myös rakentajien ammattitaitoa; huolellista ja kaunista käden jälkeä.

Pentik Kartanossa järjestetään erilaisia kursseja. Tämän kesän kursseja ovat villiyrtti-, villiruoka-, kukkiensidonta- ja keramiikan maalauskurssit.

Tapasimme Anu Pentikin assistentin, Nooran, ateljeessa työnsä ääressä. Hänen työhuoneensa tunnelma lumosi; Noora loihtimassa savesta kukkaan heteitä, isosta ikkunasta avautui näkymä Timisjärvelle ja radiosta soi hiljaa kotimainen iskelmämusiikki. Aika pysähtyi ja menetti hetkeksi merkityksensä.

Lapin taika ei löydy vain tunturien rinteiltä, solisevien purojen ääreltä ja keskiyön auringosta. Se löytyy myös Timisjärven rannalta, Pentik Kartanosta.