Uusi autoni - Peugeot 208

Tämä on uusi autoni, Peugeot 208 <3 Entinen autoni, tuo hyvin palvellut ratsuni, tuli tiensä päähän - Kuusakoskelle. Aikojen saatossa autoon tulleet lukuisat persoonalliset piirteet ja ominaisuudet muuttuivat isompaa korjausta vaativiksi vioiksi. Vein auton eilen romutukseen. Olo oli haikea, sillä olihan autollani ajettu monen monia mukavia matkoja. Tunteet syrjään, tilanne oli väistämätön.

Auton romuttaminen Kuusakoskella oli vaivatonta; he poistivat auton puolestani Liikenteen turvallisuusviraston (TraFi) rekisteristä ja sain virallisen romutustodistuksen, joka päätti vastuuni autosta (ajoneuvovero ja vakuutukset). Ja huom. autosta menee nyt kierrätykseen ja hyötykäyttöön 95 prosenttia!

Hyödynsin tämän vuoden valtion myöntämän romutuspalkkion, kun ostin uuden vähäpäästöisen henkilöauton. Romutuspalkkio oli 1500 euroa, mistä valtion osuus oli 1000 euroa ja autoliikkeen 500 euroa.

Ostin auton Kuopiosta Veljekset Laakkonen -autoliikkeestä, koska olemme tehneet kauppoja heidän kanssaan ennenkin. Sanotaan savolaisista mitä sanotaan, niin kyllä savolaisen automyyjän kanssa autokaupat syntyy. Olin liikkeeseen yhteydessä puhelimitse ja tarjoukset sain sähköpostiini. Kävin toki koeajamassa auton ihan paikan päällä. Ostopäätöksen tehtyäni auto oli valmis luovutukseen parissa viikossa ja kävin hakemassa tänään.

Ajoin itse auton ulos liikkeestä. Kun olimme katsoneet läpi kaikki auton käyttöön liittyvät asiat, lähdin tutustumaan uuteen autooni Kuopion keskustan ja saaristokaupungin läpi ajellen ostoskeskus Matkukseen. Päivän aikana ajoin Kuopiossa 40 kilometriä ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin. Pikkuisen kuumotti ajella upouudella autollani, mutta hienostihan se matkanteko sujui -lupsakkaan savolaiseen tapaan :)

Tämä kuva oli pakko saada, kun kerran olin autokaupoilla Kuopiossa: uusi autoni ja Puijon torni. Tämän kuvan sain otettua Länsi-Puijon koulun parkkipaikalta. Kutsumusammatti, niin vaisto vei koulumiljööseen kesälomallakin ;D

SetUp - Tanssiteos rakentamisesta. Ja kuolemisesta.

Eilen olin kajaanilaisten kulttuuriharrastajien mukana katsomassa SetUp -tanssiteoksen kenraaliharjoitusta. Tanssijoina näimme Saku Koistisen ja Laura Koistisen. Teoksen livesäesti ranskalainen muusikko, bandoneonisti, Philippe Ollivier.

Mietin jälkeen päin, millaiseksi olin ajatellut teoksen ennen kuin olin sen nähnyt. Tajusin ajatelleeni, elokuvien ja tv-sarjojen suurkuluttajana, tanssiteoksen juonen olettavan elokuvamainen; alku (esitellään henkilöt ja miljööt), keskikohta (tapahtumat huipentuvat kliimaksiin), loppu (esitteessä olevan sanan kuoleman mukaisesti lopussa kuollaan). Juu, ei mennyt näin.

SetUp -tanssiteos kertoo käsiohjelman tekstiä lainatakseni "rakentamisesta, purkamisesta, hetken tärkeydestä, merkityksestä, kauneudesta. Ja kuolemasta.". Itselleni tuli katsoessa kokemus, että teos kertoo lisäksi ihmisyydestä tämän päivän yhteiskunnassa; ihanasta arjesta sen tuomine vaatimuksineen ja oravanpyörineen, riittämättömyydestä, väsymisestä ja epäonnistumisista, yrittämisestä ja onnistumisista, uskosta ja toivosta. Ja rakkaudesta.

Tanssiteoksessa ei ole yhtä juonen kulkua läpi teoksen, vaan se koostuu useista kaarista, kuten Saku Koistinen esityksen jälkeen kertoi. Mielestäni hyvä niin, koska näin teoksessa on vältytty juonen ennalta arvattavuudelta - miten teoksen tarina etenee ja loppuu. Vai loppuuko ollenkaan.

Abstrakti tanssiteos kuulostaa vaikeaselkoiselta, mutta esityksen aikana nykytanssin luonne selkiytyy - ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tulkita teosta tai kokea näkemäänsä ja kuulemaansa. Jokainen muotoilee oman näkemyksensä teoksesta tunnetilansa, elämänkokemuksensa ja elämäntilanteensa kautta. Ja jos ei osaa hahmottaa teoksesta mitään teemoja, niin katselee tanssijoiden ilmaisua ja kuuntelee musiikkia - sitähän sinne on menty katsomaan ja kuuntelemaan :)

Eilen keskustellessamme pohdimme, kuinka katsojat pitävät tanssiteoksia vain yhden kerran kokemuksena. Usein muiden taiteenlajien samoja esityksiä käydään katsomassa useampaan kertaan, kuten esimerkiksi näytelmiä, konsertteja, elokuvia ja taidenäyttelyitä. Tanssiteoksia voi ja olisi hyväkin katsoa useamman kerran. Joka kerralla näkee teoksessa erilaisia asioita kuin edellisellä kerralla.

Minua esityksessä viehätti tanssijoiden fyysisyys, Roudan taiteellisen johtaja Saku Koistisen koreografia ja tanssi, tanssija Laura Koistisen tanssi liikkeineen ja ilmaisuneen sekä muusikko Philippe Ollivierin musiikki, soittaminen ja tulkinta.

En ole koskaan ennen kuullut ja nähnyt livenä soitettavan vastaavanlaista musiikkia. Vau! Musiikki täydensi tanssiteoksen, tanssiteos täydensi musiikin. Philippe Ollivier käytti erikoista tekniikkaa teoksen musiikissa - tekniikkaa, jolla tietokoneella olevia säveliä ja melodiaa voidaan kädenliikkeillä "venyttää ja vanuttaa" tai jäädä jopa sävelten väliin!

Philippe Ollivier on esiintynyt Kajaanissa mm. Raatihuoneen torilla. Ollivierin esiintymisestä Raatihuoneen torilla voit nähdä osan Routa Companyn facebook päivityksestä "SetUpin harjoittelu on kylmää puuhaa. Bandoneonia soittaa Philippe Ollivier.". Huikeaa ja hulvatonta kerrassaan, sanon minä :D

SetUp -tanssiteoksen esityksen katsomisen jälkeen oloni oli teoksen teemoista huolimatta energinen ja iloinen, jopa hilpeä. Minä naureskelin esityksen aikana, kun tunnistin teoksesta itseni elämän virrassa :)

Ihastuin nykytanssin ilmaisuun lopullisesti. Tällaista on nähtävä lisää. <3

Ovikranssi vaahteranlehdistä

Syksy on ollut todella kaunis. Innostuneena ja ihastuneena upean värisistä vaahteranlehdistä, tein ovikranssin.

Tässä ohje kranssin tekemiseen:

Tarvitset
rautalankarenkaan tai oksista kiepautetun renkaan
ohutta rautalankaa
pihdit rautalangan katkaisemiseen
vaahteranlehtiä

Rullaa vaahteranlehti ja kiepauta rulla kiinni rautalangan pätkällä.
Ota aika reilu pätkä rautalankaa, että saat kiedottua lehtirullan kranssipohjaan.
Voit kiinnittää tuolla samalla rautalangalla useamman lehtirullan kranssiin.

Jätä lehtiin ruoti, niin samalla saat kranssinkehikon paksummaksi.

Somista haluessasi esimerkiksi pihlajanmarjatertulla.
Suihkuta (ulkona) kranssi hiuslakalla. Näin kranssi säilyy parempana pitempään.

Nyt alkoi syysloma, jes! :)

Helppo neulehuivi

Joka syksy se alkaa oireilemaan - neuloosi. Sen tietää varmasti, että näin tulee käymään. Vaikka sen tietää, niin siihen ei kuitenkaan voi ennakkoon valmistautua. Kun oireet yhtäkkiä alkavat vaivaamaan, on kaivettava neulepuikot ja kipaistava vaikka asioikseen ostamaan lankaa - ja mielellään heti.

Ajattelin aloitella neulontakauden verryttelemällä helppoakin helpommalla neuleella ja mukavalla langalla. Ostin Novitan 7 Veljestä Multiraita -lankakerän ja neuloin huivin. Langan väri on nimeltään Merimies ja värinumero 818.

Tässä superhelpon neulotun huivin ohje:

HELPPO NEULEHUIVI

Tarvitset kerän villa- tai villasekoitelankaa. Katso langan vyötteestä puikoille suositeltu vahvuus.

Mikäli käytät 7 Veljestä Multiraita -lankaa, puikkosuositus on numero 4.

Luo 15 silmukkaa.
Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta. Neulo oikeita silmukoita kerros loppuun.
Jatka neulomista nostaen jokaisen kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulomalla aina oikein -neuletta.
Neulo koko kerä tai niin pitkästi, että huivi on mielestäsi tarpeeksi pitkä.

Tällä ohjeella huivista tulee käyttämälläni langalla noin 8 cm leveä. Jos haluat tehdä huivista leveämmän, luo silmukoita enemmän, esim. 25 silmukkaa.

Aina oikein neule on ihanan helppoa neuloa ja "raitalangasta" neulottuna raidatkin syntyvät vaivatta.

Tällaisia huiveja voit neuloa niin itselle kuin lahjaksikin, olitpa sitten aloitteleva neuloja tai jo kokeempi puikkojen heiluttelija :)

Yhteishyvä -lehdessä mainostetaan ensi viikolla Kajaanin Prismassa olevaa Neuleperjantai -tapahtumaa. Variskankaan Martat neuvovat lapasen peukolan ja sukan kantapään kutomisessa sekä perinteisessä sukan parsimisessa. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Kajaanin Prisman, Variskankaan Marttojen ja Novitan kanssa. Tuon tapahtuman siivin onkin varsin mahtavaa sitten aloittaa syysloma!